Tänään jos kuunteli oikein tarkkaan, pystyi kuulemaan pienen raksahduksen kun talven selkäranka taittui. Lämpömittari näytti +7, linnut lauloivat, puista tippui vettä ja valoisaa oli jo yli iltakuuteen.

Toinen juttu onkin sitten se onko talven loppu iloinen asia vai ei. Olen kallistumassa siihen suuntaan että on se. Laskupäiviä ei kuitenkaan ole juurikaan tulossa, tätä menoa ainakin Helsingin puuteripäivät ja kaikkien aikojen lumitalvi alkaa kai olla takanapäin. Harmi sinänsä, päivän pyörälenkillä löytyi vielä monta mahtavaa "laskupaikkaa," jyrkkiä, näyttäviä, parin käännöksen pillow- lineja... 

No, talvi loppuu, kevät alkaa ja kesä tulee. Kesällä alkaa työt ja saa taas rahaa ja vapaata harrastaa. Nyt kun taas on puolitoista kuukautta elänyt 1 töissä -2 vapaalla työrytmillä ja nauttinut arkipäivistä niin perinteinen koulunkäynti ilman palkkaa tuntuu vankilalta. No, sentään jotain positiivista seuraavassa kolmessa kuukaudessakin, alkaa pyöräkelit. Talvella ajot jääneet luonnollisesti aika vähiin, ollut parempaakin tekemistä. Puuterinlaskua siis. Tänään oli kevään ensimmäinen päivä pyöräilynkin puolesta. 2 tuntia lähimetsien lumisilla koirapoluilla. Täydellinen fillari ja yli 600 nastaa alla, hienosti kulkee. Nyt jos öisin vielä painuu pakkasen puolelle niin polut ovat niin nopeassa kunnossa että menee melkein supercrossin tai kelkkailun puolelle.

30 vuottakin tuli taiteilijaelämää täyteen, siitä valtaosa koulun penkillä, alkaisi pikkuhiljaa riittämään. Tulkoon kesä, tulkoon rahaaa, tulkoon vapaus. Kolme kuukautta viel. Talven hautajaisten kunniaksi vielä lisää laskukuvia Helsingin Supertalvesta. Kaikki irti.

Eka Vellun mun Canonilla kuvaamia. Historiaa, monta laskukuvaa minusta.. 













Ja sit Vellun vuoro, mun kuvaamia. 










Puff. Olikohan se sit siinä.