Tämän talven laskupäivä numero 13. Mäet pienenevät, sukset kasvavat. 
Erikoiseksi tämän laskupäivän teki paikka. Pariin vuoteen en ole Suomessa laskenut, kertaakaan. Tänään laskin, pienessä mäessä ja vieläpä pääkaupunkiseudulla. 

No, tämä päivä olisi tarinan arvoinen itsessään mutta tiivistettäköön löpinät oleelisempiin. Illan idea oli siis Espoon Swinghillin Keskiviikkovapaa. Mäki oli kompakti ja sympaattinen, palvelu kaikinpuolin erinomaista, rinteet hyvässä kunnossa ja testisuksia moneen makuun. Kyllä, voisi tuon tavaksi ottaa. Alle 30km kotiovelta ja iltalippu 15 euroa. 

Pikkukukkulan suksitestin yhteenveto jää toiseen kertaan mutta vielä kuitenkin muuta ruikutusta. Keskiviikkovapaa oli absurdi nimi tälle päivälle, tämä oli yhtä ryysistä ja tehoilua. Koulupäivä, sen perään iso Powerpoint- esitys ja 5- sivuinen Word-teksti kahteen tuntiin...  Parituntia autoilua Helsingin ja Espoon ruuhkissa ja pari tuntia laskuja monilla eri fäteillä puuterisuksilla. Mäessä joka oli sen norjalaisen heinäpellon kokoinen. Perään kotona pannari, jätskiä ja mansikkahilloa niin alkaa olla nyt aika valmista.

Unille ja huomiseen käytännönkokeeseen.. Saa nähdä ovatko ensihoitojutut nyt sitten hallussa vai ei. Koulut on aiheeseen liittyen käyty, luennot on istuttu, kirjat luettu, tentit tentitty. Edessä on kenttäkokemuksen hankkiminen, työharjoittelu. Ja vapaat.  Jess.

Nii, päivän kuva. Mennään nyt Suomi-teemalla loppuun asti. Komeaa mettää, korkeuseroa ja puuterilunta, kaunein talvi moneeen moneen vuoteen. Kuva on niiltä nurkilta josta olen kotoisin, ihan tuossa vieressä tullut yli 20 vuotta vietettyä. Ja maanantaina sitten vein sinne ensimmäistä kertaa kameran. Kai sitä sitten vaan pitää käydä kaukana nähdäkseen lähelle. Talven kaunein maisema (tosin ei tässä kuvassa) löytyi kotinurkilta. Ja iso kuva taas, näyttää iMacissa paremmalta. =) 

Hiidenvuori.