Taas hieno viikko takana. Aamut koomassa, iltapäivät horroksessa, yöt unessa. Keskiviikkona kävin Claes & Ohlsonilla. Torstaina näin hullun miehen raitiovaunussa huitomassa ilmaa ja hajotin keskiviikon ostoksella tärkeähkön fillarinosan. Tänään perjantaina oli tentti ja sen jälkeen opimme lukujärjestyksen mukaisesti kohtamaan kuolemaa.

Tänään alkoi myös syysloma. Ei, en lähde Itävaltaan laskemaan uutta puuteria enkä Lyngeniin juhlistamaan huikeaa lumirikasta lokakuuta. En lähde myöskään Madridiin enkä Kolille vaeltamaan kuten pari frendiä. Ei, minä ahne paska menen töihin.

Syyskuussa piti päättää lähdenkö lomalla muutamaksi päiväksi töihin vai en. Valintakriteerini oli seuraava: "V*ttu lokakuussa kuitenkaan lunta missään ole." Eli taattu lumisäkä jatkuu. Tähän asti ainoa Lyngenin visiitini oli silloin koko 8 kuukauden talven ainoa viikko kun Lyngenissä ei laskettu puuteria. La Plagnessa telottiin suksia kiviin, Strandassa satoi puhdasta vettä pehmeän lumen päälle.  Eli kauden kuumin lumivinkki kai kuuluu; menkää sinne minne minä en mene tai ainakin eri aikaan. Tänä talvena tuota on vielä liikuttavan helppo noudattaakin, katsotaan montako laskupäivää revitään irti oikeilla vuorilla, riittääkö kahden käden sormet...

Mut ei pidä ruikuttaa, ainakaan omista päätöksistä. Töihin on oikeastaan aivan mahtava mennä, etenkin jossei kaikkialla mainostettaisi kaikkien aikojen laskukauden avausta maailmalla.

Niin ja toinenkin suuri ilonaihe. Pyörä kulkee ja nykyään myös pimeänaikaan. Ostin briteistä akkuvaloa syksyn pimeyteen, parin ledin  ja viidensadan lumenin ja liianmonen euron akkuvalo nostaa kummasti harrastusmahdolisuuksia. Toin maalta vielä piikkirenkaat pyörään, kypärävalo ja 600 teroitettua piikkiä alla kumeissa niin talvinen pyöräkausi korvatkoon laskukauden lyhyyden. Tänään jatkoinkin rankempien perjantailenkkieni sarjaa. Viikko sitten kävin juoksemassa syksyn pimeydessä iloiset 20km ja äsken kävin ajamassa kolmen kaupungin alueella rapiat 3 tuntia, ehkä 40 kilometria..   Olihan elämys. Lenkille lähti puhdas poikanen kiiltävine fillareineen ja lenkiltä palasi suohirviö. Reissussa rähjääntyy.. Tuli ajettua muunmuassa suossa, ryvettyä jollain ihme tietyömaalla, nykäistyä pikku pannut ja ylitettyä parit vesistöt. Ja kartoitettua uusia ajomaastoja. Rautapyörä sai muuten lisää rautaa. Kampisarja ja välitykset vaihtui samalla, nyt voima välittyy sen ainoan oikean kampisarjan kautta. Profile 180mm kammet ja uudet välitykset pienimmillä mahdollisilla rattailla. Lisää maavaraa, säästyy housunpuntit, säästyy painoa ja nätit. Nyt siis ajetaan jo melkein 2:1een välityksillä, 25-piikkinen edessä ja 13 takana.

Niin ja vielä. Opettelin muokkaamaan RAW-kuvia Canonin DPPllä, ja muutenkin kuvasin ekat RAWit isolla Canonilla. Oli jo aikakin. Loput viikon kohokohdat olivatkin unissa. Ehkä tähän syksyyn voisi asennoitua ruutanan tavoin, vajota sinne puistolammen pohjaan ja antaa paskan jäätyä ja odotella kesää. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Puita ja tähtii. Isona versiona tää on oikeesti ihan hieno.

 

Peikkometsä.. Ihan käsivaralta. Siihen nähden huippu.

 

HKL  -Valon nopeudella.