Maanantaina se sitten tuli. Uusi pyörä.

Esimakuna tulevasta pyöräarvostelusta valotettakoon tämän päivän kulkua hieman.

Tuossa ilta-kasin maissa tulin pyörälenkiltä kotiin. Takana oli noin viiden tunnin seikkailu Helsingin poluilla, metsissä ja pyöräteillä.

SIlmäkulmissa itikoita, hampaissa hiekkaa. Kädet rakoilla, persus hellänä, sääret nokkosesta kutiavina. Paita märkänä sateesta ja hiestä, pyörä kurassa. Mutta mikä tärkeimpänä, suu räikeässä hymyssä.

Huikea päivä ja mahtava laitos. Vielä kun oli yli 3 tuntia ajettu ja ajokaveri saanut jo komennuksen kotiin piti vielä mennä tutkimaan "ihan vaan pari" polkua vielä. Lisää vauhtia, pieniä polkuja, tiukkoja puunväistöjä ja jarrutuksia... Addiktoivaa.

Enää tuo olkkarin matolla kiiltelevä kasa rautaa, kumia ja alumiinia ei ole vain fillari, se on hitto vie nykyinen ja tuleva seikkailukumppani, taikamatto uudenlaisiin, eeppisiin seikkailuihin. Yhden miehen petollisen äänetön ja samalla huippunopea taisteluajoneuvo, se se on. He-Manillakin oli se tiikeri millä se ratsasti taisteluihin, mä meen sit tällä.