Ohho, kai se ois taas aika.

Sade nuolee ikkunaa ja jälleen kerran kilo pottua ja räjäytettyä kanaa sihisee uunissa.

Vanhaherra Snopp Doggin biitit paukkuu keittiön kajareista pitkästä aikaa. Oujee.

Niin. Aloittelin tossa vuoden alussa projektin. Mulla oli 4 fillaria joista en ajanut yhdelläkään. Pari vuotta takaperin ajoin pyörällä vielä tuhansia kilometrejä vuodessa, käytännössä joka päivä. Tänävuonna oon ajanut fillareilla 2 kertaa.

Silti, fillarointi on se laji jota saan kiittää nykytilastani. Maastopyöräily oli se ensimmäinen ja ainoa urheilulaji jota aloin fanaattisesti harrastaa. Ilman 16-vuotiaana ostettua ekaa kunnon maastopyörääni olisin tätänykyä varmaankin kieroselkäinen likinäköinen tietokonenörtti. Fillaroinnista se lähti eikä loppua näy.

Ei näy loppua silti myöskään pyöräharrastukselle. Enää en aja kilpaa niin ehkä tuollainen 4 pyörän valikoima ei enää ole perusteltua. Missio onkin että neljän pölyttyvän pyörän sijaan mulla olisi yksi jolla myös haluaisin ajaa ja jolla voisi ajaa enemmän kuin huoltaa ja ruuvata.

No, yksi pyörä on jo myyty ja kohta ne pari muutakin. Se mikä on parasta on edes jonkinlaisen jälleenmyyntiarvon säilyvyys. Neljästä sydämellä kasatusta klassikosta saa kivan budjetin sille yhdelle hyvälle ja vielä voi säästyäkin rahaa.

Mutta; millainen fillari sitten tilalle? No, oikean kokoinen tälläkertaa pitempäänkin rääkkiin, Tahko 60-kelpoisuus pitää ehdottamasti olla, tarpeeksi loivat kulmat, riittävästi joustoa keulalla, runko mielellään terästä ja mahdollisismman vähän rikkimeneviä osia.

Vastaus taitaa olla mulle uusi pyörämerkki, Transition Bikesin TransAM. Vajaa 3 kiloa ohennettua japanilaista terästä, kaunis shokkiväri ja keulalle jotakin yli 15cm joustavaa. Yksi vaihde, tavoitepaino 14 kiloa. Sellanen polku pyörä. Mettään ja seikkailuihin.  Varmaankin toteutus silti tulee olemaan sekoitus uutta ja vanhaa, kellarin kätköistä varmaankin kalustetaan suuremmin osin. 

Hermoja raastavin osuus projektissa on tietysti vanhojen pyörien myynti. Harrastajalta harrastajalle, osa ja nippeli kerrallaan. Maastopyöräpiirit on pelkkiä hifistejä, a.k.a. kamahomoja, rakentelijoita. Sen kanssa on vaan elettävä.

"Onko kuvaa, onko naarmuja, misä sitä on pietty onko huoltokuitteja? Asun Inarissa, lähetäkkönää sen matkahuolola? t. t33mu97"

Niin. Mutta, työ tekijänsä palkitsee, jos vaan jaksan pitää asiallisen tason ja hinnat oikeina ja kiltisti myydä kaiken niin kesän lopulla olen rikas sika ja ajan sikahienolla, äänettömällä ja ydinsodan kestävällä metsätykillä Eeppisiä polkuseikkailuja.

Nii. Myydään uniikki Racebike 4x-pyörä, vintage-maantiepyörä parilla sataa ja sitte vaikka Olympiakisatasoinen Spessun Hemi Pro BMX-racingpyörä ja sälää. Ostakee ostakee!

Ja vielä sitte Se. Missio. Ain't she a beauty, Ay?