Maanantai.

Sorry, Lasse.

 

On taaskin sunnuntai ja haalarit jo nurkkaan jäädä sai,

eikä kiire laisinkaan, herätyskellokin on hiljaa vaan.

On aamu sunnuntain ja vaikka päivä päivän kestää vain,

siitä paljon saada voi, tyytyväinen laulu soi.

Aikaa kuljeskella omia teitä keventyneitä,

pidentyneitä, aivan minne vain.

Aikaa ajatella juttua monta uskomatonta, tuntematonta, aivan kuinka vain.

On taaskin sunnuntai ja vaikka onkin kohta maanantai, ei voi kiire ahdistaa, laiskureita laulattaa.

On taaskin sunnuntai ja haalarit jo nurkkaan jäädä sai, eikä kiire laisinkaan, herätyskellokin on hiljaa vaan.
On aamu sunnuntain ja vaikka päivä päivän kestää vain, siitä paljon saada voi, tyytyväinen laulu soi.

Aikaa seisoskella siinä ja tässä kyselemässä, pitelemässä seinää paikallaan.
Aikaa opetella elämän rytmi, elämän tyyli, elämän laulu rytmiin oikeaan.

On aamu sunnuntain ja vaikka päivä päivän kestää vain, kun sen itsellensä saa, laiskureita laulattaa.

 

Lasse Mårtenson, Laiskotellen.

Korjauksena edelliseen se että tänään oli tosiaan maanantai, ja taitaa tuo biisi soida
huomennakin, ja ylihuomenna.

Niin, ei herätyskelloa, ei mitään pakollista päiväohjelmaa. Tässä on nyt kesän teema,
keskimäärin 5 päivää vapaata viikossa. Aattelin nukkua vaihteeksi hyvin, tehdä
just sitä mitä huvittaa ja lukea, kirjoittaa ja kuvata. 

Ja sen lisäksi nauttia duunista. Ja saada työmäärään ja sen mielekkyyteen
suhteutettuna mahtavaa palkkaa. Perjantaina luvassa eka vuoro, maistiaset
uudesta elämästä. Nyt ois 9 viikkoa aikaa, nyt sen näkee mitä se työ oikeesti
on.

Niin, 28 päivää siitä helvetin onnettomuudesta, hyvin se paranee. Tänään ekat
juoksuaskeleet. Ja sitä ennen puolentoista tunnin kävelylenkki painoreppu
selässä. Saman painoinen reppu kuin paineilmalaitteet... Tästä se taas lähtee,
elämä, erilainen vaan kuin ennen. 

Vielä fotoja juhlan kunniaksi. Kuvia joista ite tykkään.

 

 

Kotiranta, Munkkiniemi.

 

Rantamökin lamppu, Rymättylä.

 

Murtautuminen on rikos. Suomenlinna.