Oho, viikon tauko. No, oon ollu lähinnä vapaalla ympäri Suomea.

Hyvän ystävän häissä pääsin testaamaan uutta kameraa ja ehkä uusia taitojakin oikein puolitosissaan vähän niinkuin hääkuvaajan ominaisuudessa. Oli kivaa, opettavaista ja avartavaa. 8 tuntia kamera kaulassa vei lopulta siihen että 6 tuntia kuvasin mustavalkona... Jotenkin vaan ihmiset näyttävät vaikuttavammilta ja paremmilta. Nykyään kuvaan jo ainakin puolet mustavalkona... Jotenkin tuntuu vaan enemmän omalta jutulta, ainakin kun kyseessä on vanhat rakennukset, ihmiset ja luonnonvalo.

Sitte oon lukenut.  Hemingwayta. On se äijä.

 

Ja olin mä töissäkin. Yksi parhaita työpäiviä ikinä missään. Aurinko paistoi, plus 27 lämpöä, oltiin useampi tunti kunnolla Suomenlahdella ja ajettiin kivoilla veneillä kovaa. Sit grillattiin ja kateltiin leffaa. Niin ja oli jotain hälytyksiäkin. Eipä siitä sen enempää. Hieno päivä. Paaljon paskempia sunnuntaipäiviä ollut vapaallakin.

Eilen nöyrryin tosiasioiden edessä ja ostin uuden puhelimen, oisko sitten 4 vuoden tauon jälkeen. Vasta 6 vuotta olen miettinyt että olisihan se kiva jos vaikka puhelimeen saisi jonkun hienon soittoäänenkin. Nyt sitten on kännykässä pari gigaa muistitilaa, lempibiisit mp3sina, galleria järkkärillä räpsittyjä kuvia, handsfree, jokseenkin toimiva mahdollisuus myös sähköpostin lukuun. On se ihmeellistä, tekniikka. Digi digi.

Eikä siinä vielä kaikki. Kyseinen luuri, Samsung B2100 "Solid Extreme" on ihan nätti, kivan värinen ja tuntuu mukavan työkalumaiselta kätösessä. Eikä siinäkään vielä kaikki. Se taitaa ihan oikeasti olla kestävä, ainakin siitä vihjaa US Military Standard ja IP57 -luokitukset. Netissä propagandakoneisto jyllää, katselin vakuuttavia videoita muunmuassa siitä kun Samsung parka pudotetaan 6 metristä asfalttiin ja heitetään kiviseinään, eikä se hajoa. Eikä siinäkään kun se upotetaan parin litran vetoiseen purkkiin veteen tunniksi, sitten purkki pistetään pariksi tunniksi pakastimeen ja sitten otetaan puhelimen sisältävä jääkuutio pakastimesta ja puhelimeen soitetaan, se soi ja luuri nakutellaan esiin jääkuution sisältä ja siihen vastataan. Olin löytänyt puhelimeni.

Eikä ollut edes kauhean kallis. 129 euroa vaikka Verkkokaupasta, löytyy puna-mustana ja musta- oliivinvihreänä. Itse otin sen punaisen, tietty. Armeija-värit on nyt out ja punainen on in. Lopullisesti.

 

Gunnar se siinä, Arin lemmikkisika. Söpö.

 

Helsingin katot. Mun maita!