Thanks Macbernic, sorry I stole yer ship.

 

Captain's blog, day 11 after the Big Bang. The possibility of final mental collapse is very near.

11. päivä osuman jälkeen. Paranee toi, muttei nopeampikaan tahti haitaksi ois. Nilkka on saanut kauniin violetin raidan koko mitalle jalkapohjan reunukseksi. Vähän kuin irvokas väännös sanonnasta "joka pilvellä on kultareunus." Tikitkin oli näköjään ommeltu kauniin kiiltävän sinisellä langalla, sävy sävyyn. Neljä niitä vissiin vaan onkin, vähän on hassu haava. Komea möykky säärtä komistaa vekin lisäksi yhä.

Tän viikon silti ollu koulussa, ei oo raaskinut jättää väliin. Iisi viikko ollu kumminki. Kaks viikkoo työharjoittelun alkuun, joku 15 päivää. Paras ois riittää. Ensviikol lähtee tikit ja tassun pitäs olla "kunnossa" mut en jaksa uskoa, ei tällä mitään juosta ainakaan, vähään aikaan vielä.  Hyvä jos ennen juhannusta, sekin ois loistavaa.

Alkanut miettiä miten lähellä taisi olla ettei käynyt oikeesti pahasti. Koko tapaturma oli vaan paska sattuma, ei kukaan tehnyt mitään väärin, yhdelle työkalulle vaan tuli sitten tunnit täyteen, metalli väsyi mä nyt satuin olemaan siinä vieressä, tälläkertaa. Sääreen se siitä sitten kolahti. Aika kovaa.

Siinä oiski ollu nauru kaukana ku ois menny sääriluu *naps* poikki ja tohon jalkapöytään kunnon murtuma. Nyt oli jalassa 2 housut, verkkarit ja sammutusasun paksut byysat ja palosaappaat villasukilla ja steelcapillä... Ilman niitä... se ois ollu helvetti. Jalka poikki, varpaat murtumilla, koulu kesken ja millä sit oltas seuraavat puoli vuotta tai enemmän eletty, vakuutuksilla vai sossulla?

Nojoo. Turha maalailla piruja seinille, levolla tää ny kumminki menee. Kolme viikkoo elämästä ei oo paha, se on vaan uutta sekin.

Parempi puolisko lähti taas ulkomaille ihmettelemään ulkomaailmaa. Mä oon taas enemmän sisällä kuin ikinä ja hengittelen sisäilmaa. Pidän olkkarin mattoo painona paikallaan ja seiniä pystyssä ja säästän energiaa. Turhaan mitään valoja, läppärin näyttö riittää.

Mikäs tässä, pitää linnaketta pystyssä vaihteeksi mun säännöillä. Roudasta rospuuttoon. Halpaa mikroruokaa, UG-räbää ja omat aikataulut. Ois ainaki aikaa lukee. Ja kirjoittaa. Just meni maksalaatikko italiansalaatilla. Ahh. Kiitti Jussi, tais jopa olla sulta ylijäämäsafkat mökiltä. Jälkkäriksi tunturipurojen raikkautta. Ahh.

Nii ja oli täs jotain hauskaakin. Kun olin 11 päivää sitten lekurissa tikattavana luonnollisesti laitoksen kledjuissa niin joku nuor sälli tuli jutskaa ja tietty lopulta kysyi mitä oli käynyt: "Anna ku arvaan; olit kantaa jotai pikkutyttöö palavasta talosta ja sit joku liekehtivä tynnyri räjähti sun jaloissa, mut kyl sä silti seivasit sen mimmin?"

Just niinhän se meni, luotto on ainakin kentällä kohdallaan.

Kato joku otti kuvankin.