Pelastajat palaa telkkariin.. tosin tälläkertaa Espoosta. Sniif. No, eiköhän sielläkin ole keikkoja riittänyt yhtä puolituntista varten. Tänään perjantaina kello 2100.

Olihan taas erikoinen kouluviikko. Käytiin vankilassa, opeteltiin hätämaadoittamaan sähkörataverkkoa ja pari viimepäivää vietettiin metsässä mottorisahojen kanssa.

Niin, rakas päiväkirjani, tänään kaadoin lähemmäs satavuotisen männyn, ja lähes tuuletin spontaanisti perään. Reaktio oikein yllätti. Hämmästyttävän tyydyttävää oli muutenkin antaa ruotsalaisvalmisteisen sahan laulaa ja lastujen lennellä. Fiilistä lisäsi se että saha oli itse huollettu ja teräketju omin käsin teroitettu. Zen ja moottorisahan teräketjun teroittamisen taito. Pikkujuttu mutta iso asia tuokin entiselle (ainakin puoliksi) toimistotyöläiselle.

Tällähetkellä luonnollisesti loikoilen olkkarin matolla ja nautin tässä samalla ns Kaatoryyppyä.

Hieno päivä kaikinpuolin muutenkin, päivä tukkimettällä ja perään puntti ja uimakeikka ja perään viikonlopun avaukseksi halvat tuopit Kalliossa.

Tämä oli tavallaan kevään aloitus, aurinko paistoi iltapäivän kirkkaalta taivaalta, katoilta tippui vettä ja linnut lauloivat. Kyllä se sieltä tulee. valoa kohti!

Reilut kolme kuukautta ja eka oma keikka voi olla tosiasia. Se päivä kun radiossa Hätäkeskus kertoo tulipalosta lisätietoja, pillit huutaa ja valot vilkkuu ja päin punaisia kiitävän Scanian takapenkillä kiinnittelen paineilmalaitetta selkään.

 

Ghost Busters. Kaasupalossa liekki "vangitaan" suihkuputkella ja otetaan haltuun.

 

Men at work. Takana aukeaa laikalla ovi, etualalla valmistellaan teräsbetonilattian avausta.