Hieno päivä.
Kuorma-autokortti haltuun. 16-tonninen Actros-Mersu totteli ihan hienosti.
Nyt käytännössä vuosi tehty töitä tätä päivää varten. Nyt on valmista. Ihan kaikki testit läpi,ukko riittävässä kunnossa niin kunnon kuin lääketieteen kannalta ja kuorma-autokortti ajettu. Upseerin virasta (!) erottu ja erorahat saatu. Turusta muutettu Helsinkiin neidin kanssa uuden yhteisen katon alle. Eli valmista on. Tähänastisen elämäni isoin fyysinen, henkinen ja taloudellinen panostus ja projekti kulminoituu ensi maanantaihin. Elämäni tavoitteellisin ja pitkäjänteisin suunnitelma ja saavutus tähänsaakka. hip-hip-huraa.
Aika pudottaa pommeja. Oma tyylinäyte, Stryn 0606/08.
Niin, maanantaina kouluun. Pelastuskoululle opiskelemaan palomieheksi. Vähänkuin Dexter olen pitänyt asiat ominani mutta hittoako tässä, eipä tätä kumminkaan moni lue. Laivaston upseerista palomieheksi, kadiksen jälkeen pelastuskouluun.. Ojasta allikkoon? Eikö se ny hitto yhdestä kerrasta oppinut?
Opin mä. Entisessä työssä niin paljon parhaina päivinä pelastusalaa sivunneena uskon lopulta tietäväni mitä haluan tehdä loppuelämäni. On se jo korkea aikakin. Haluan niinsanotusti oikeisiin töihin, tekemään konkreettisia asioita joilla on todellista merkitystä. Nyt pystyn kenties jatkossa vaikuttamaan kuoleeko joku onnettomuusuhri vai ei, palaako jonkun koti vai ei tai pelastuuko mummun Mirri puusta vai ei.. Muut saa jatkossa kirjoittaa mun puolesta ne mun entisen elämän liput ja laput, raportit ja seurannat ja pienvahinkoilmoitukset viitenä kappaleena kun varusveijarin vasen hanska tippuu mereen. Ei jää ikävä, oon EVP ja ylpeä ja onnellinen siitä.
Eikä sekään haittaa että sitten aikanaan uudella työuralla vapaapäiviä on kolminkertainen määrä entisestä.
Tää keväällä otetun kuvan maisema sattuukin olemaan nykyinen kotiranta.
Sellasta. Mitäs muuta? Nii, maassa maan tavalla. Hienosta päivästä vielä. Uutta elämää. Nautiskelua. Kahvittelua Kauppatorilla, levyostoksia Funkiestissa, parit puisto-oluet ruttopuistossa ja kävellen kotiin merenrantamaisemissa. Mä oon kotona, tänne mä kuulun ja tänne mä jään.
Kylmää Koffia ja Heikki Kuula soi.
"...beibi pliis, sun pitää snaijaa, hasla niinku mä ei friistailaa, liikaa salaisuuksii joist jäädä kii, en anna avainta mun ajatuksii..."
Kommentit