Turussa 13.8.08 01:40

Jos kämpässäni kuvattaisiin lännenelokuvaa niin nyt olisi se kohtaus kun piikkipensaat pyörivät hijaisuudessa pitkin autiota preeriaa.

Ennen niin elämää täynnä ollut huoneeni kuhisee enää villakoiria. Ei enää mattoja, ei yhtä ainutta julistetta.. ei stereoita eikä sänkyä eikä enää  mitään. Tyhjyys ja pimeys. Läppäri on, ja istunkin pimeän huoneeni nurkassa, lattialla, kirjoittamassa vihoviimeistä blogitekstiäni tässä kodissa. Koti oli ja meni, muutti autokuorma kerrallaan pois. Muistot jäi ja jää. Tässä huoneessa on naurettu ja laulettu ja eletty ihmisen koko tunneskaala muutenkin laidasta laitaan. On vihattu, on rakastettu, on huudettu ja on kuiskailtu. On pumpattu rautaa ja korkattu pulloja. On hukuttu tylsyyteen ja epätoivoon ja juhlittu elämän uusia käänteitä. Täällä on käynyt kaikki, ystävät, sukulaiset ja poliisitkin.

Huomisaamun jälkeen viimeistään tämä tila loppuu olemasta minun kotini ja tästä tulee taas vain yksi vanha, tylsä ja huonokuntoinen huone eräässä turkulaisessa kerrostalossa kaikkien tuhansien kaltaistensa joukossa. Poissa ovat seiniltä reissuista ja kavereista kertoneet valokuvat, pois on viety hurjilla ajoreissuilla kuraantuneet pyörät, seiniä ei enää korista neljä paria vuorenseinillä naarmuuntuneita suksia eivätkä nämä seinät eikä alakerran kattoa hakkaava naapurini kuule enää täällä soivan Asaa tai Jurassic5ivea.

Vaikka olenkin jo totaalisen kypsä tähän loputtomaan muuttourakkaan, siivoamiseen ja uudenuutukaiseen kesäflunssaani niin silti tämä asunto ansaitsee tämän kirjoituksen. Sillä kerran tämä oli Koti joka ei jättänyt kylmäksi. Ketään.

Huomenna sitten olisi länkkäristämme vuorossa se loppukohtaus kun sankarimme ratsastaa uusille maille kohti uusia seikkailuja.

Turku hiljenee, omalla tavallaan kait viimeistä kertaa. Hyvät yöt.