Turussa torstaina 24.7.2008.
MATINPÄIVÄ.
”Olemme matkalla tuntemattomaan, seikkailu on alussa.”
Pelle Miljoona
Uuden elämän aatto. Kutsuttakoon tästedes heinäkuun 25. päivää Matinpäiväksi. Huomisaamun jälkeen ainakaan kahden Matin elämä ei enää tule koskaan olemaan kuin ennen.
Pikku-Matti ensin. Entinen kämppikseni, paras työkaverini ikinä ja nykyinen hyvä ystäväni Matti aloittanee huomenissa maailmanvalloituksensa. Pari vuotta on eletty askeettisen laihialaisen tavoin ja penniä venytetty ja rahaa reissuun kerätty ja reittiä suunniteltu ja nyt on kaikki valmista. Reppu on pakattu, kämppä on luovutettu ja turha irtaimisto on myyty tai lahjoitettu sitä kipeämmin tarvitseville. Jäljellä on reppu ja reissumies ja kohteena on maailma. Tavoitteena on mennä niin pitkälle kuin pippuri kasvaa ja antaa ihan muiden ihmisten vastedes hajota pakkaseen. Kaverille kaikki peukut pystyyn vaikka taitaisi pärjätä ilman peukkujakin. Sen verta kova sissi on kyseessä että ydinsodan jälkeen jäisivät torakat, rotat ja Pikku-Matti tappelemaan Maailman herruudesta. Maailmanvalloituksesta lisää osoitteesta http://kulkurina.blogspot.com Löytyy aina sivun oikean laidan linkkivinkistä.
”Suuri lähtö on yhtä tärkeää kuin ensimmäiset rivit kirjassa.”
Tove Jansson
Pitkä-Matti eli minä myös. Viimeiset 6 vuotta olen minäkin
unelmoinut tuosta maagisesta huomisesta päivästä. Välillä vähemmän ja etenkin
viimeaikoina enemmän. Tänään olen minäkin luopunut kaikesta minulle
kuulumattomasta ja ylimääräisestä kalustosta ja vastuusta ja huomenna minäkin
otan hieman erilaisen mutta yhtälailla pienelle ihmiselle valtavan askeleen. Huomisen
myötä vaihtuu minunkin arkeni johonkin ihan uuteen ja kiehtovaan. Yksi päivä
muuttaa minunkin elinympäristöni ja ajankäyttöni ja ison osan ihmisistä
ympärilläni. Huomenna puolenpäivän jälkeen häkin ovi aukeaa ja varmasti vapaus
kutittelee selkäpiissä ja aurinko häikäisee kasvoja. Viime vuosina on reilu
tuhat arkipäivää herätty samaan aikaan samaan herätyskelloon. Samalla
minuuttiaikataululla on hotkittu aamupalat ja fillarilla raivotulla työmatkalla
nähty samassa puoliväli-etapissa maagiset numerot massiivisessa
digitaalinäytössä: 0736. Tavoite sekin että en enää ikinä näe niitä numeroita
sillä taululla matkalla siihen samaan määränpäähän.
Huomenna loppuu jatkuva odottaminen ja ajan kuluttaminen. ”Olisipa jo lounastauko, pääsisipä jo kotiin, tulisipa jo viikonloppu, alkaisipa jo loma..” Nyt liian pitkästä aikaa innolla odotan ihan kaikkea eteen tulevaa eikä ole enää kiire tai hinku minnekään. Ajattelin jatkossa elää omaa elämääni enkä vaan olla ja kuluttaa ja henkisesti pikakelata sitä. Odotan että pääsen kouluun, töihin ja omaan kotiin. Vähän kuin jo klassinen Muumipeikko ja Taikatalvi: ”Nyt minulla on koko vuosi.” Jatkossa minullakin on viikossa päiviä kahden sijaan seitsemän.
Tämäyön ja huomisen soundtrack repeatilla:
Adam Strange: Traveller
Pelle Miljoona: Moottoritie on kuuma.
Röyksopp: What else is there.
Hyvää Matinpäivää Suomi ja Maailma.
Sisko tahtoisin jakaa kanssas tämän yön
mut sydän liikaa lyö
maailman ääni liian voimakas on
olen levoton
tahdon nähdä tulen jonka savua jo haistelen
elämä soi korvissa, tuoksuu tuulessa
olen tulessa
rintaa pakottaa, sydän tahtoo lentää
nousta tuulen selkään
vaikka sylisi on samettia
ja maailma on asfalttia.
Sisko tahtoisin jäädä
mutta moottoritie on kuuma
kaupunkien valot mulle huutaa
tahtoisin selittää mutta laiva odottaa
sä olet mulle unelmaa mutta maailma on totta
on, maailma on totta, on, on
Lähden maailmalle etsimään itseäni
syvältä itsestäni
kun sen löydän tuon sen sulle lahjaksi
ehkä ainiaaksi
ei ole oikein lähteä
mut on seurattava tähteä
aallot on jossain kuuskyt metriä korkeat
kun tuulet suuttuvat
kuu on kuulemma ruosteenpunainen
ja niin surullinen
mä en usko mitään
ennen kuin näen omilla silmilläin
Kommentit