Missä Suomi oli silloin kun Pohjolaan jaettiin harrastusmahdollisuuksia?
Missä meidän vesiputoukset, vuonot ja valkohiekkaiset hiekkarannat? Ja missä meidän vuoret, jäätiköt ja lumi? Missä vaelluskelpoiset maastopyöräpolut?


                           Telttapaikan ranta Kågenin pohjoiskärjessä, Jäämeren rannalla.


Viikko Lyngenissä,toinen viikko Länsi-Norjassa takana. Mikä maku jäi?
Kaksi viikkoa merestä kohoavia vuoria ja vesiputouksia vesiputouksen jälkeen. Jäätiköitä, vuoristopuroja, kirkasvetisiä vuoristojärviä, Jäämereen ja Atlantille katoavia horisonttimaisemia.



                                          Ihmettelee. jossain Tamokissa.

Vaikkei ikinä olisi jalkaansa suksia laittaisi olisi Norjaan pelkästään maisemilla helppo rakastua, ja nyt kun on laskemisesta edes joku aavistus on mahdollisuudet jokseenkin rajattomat. Ainakin käsittää mistä jää paitsi.

Epäreilua.


                
                                      Erilainen haikki.. Kohti Daltindeniä. Eikun, sieltä kotiinpäin.



                                      Tuon päivän paras lasku. Store Kjostinden jäi odottamaan ensi kertaa.






                                            Arska kurkkii. Kågen.



                                     Geiranger. Ei ne mainokset valehdelleet.




Serkkupoika sairaalassa, tsemppiä. Kyllä se siitä.