Lyngen
8 purkkia tonnikalaa, 2 purkkia Jalostajan Stroganoffia (klassiset lihapullat oli loppu), 4 pakettia makkaraa, 6 pakettia nuudeleita, iso purkki ananasta ja hedelmäcoctail. Kilo pikapastaa, pari pakettia Mummon Muusia (mmmm-mmm... ), pari juustopastaa.. Pari levyä suklaata, 10 Snickerssiä tai Marsia, puoli kiloa karkkia, purkkaa.. Paketti vessapaperia. Litra Masinolia trangiaan, varakaasupönttö retkigrilliin.. Sitten vielä parit slingit ja prusikkinarut niin kai tää tästä. Eka ajattelin että ostetaan myös lumiketjut mutta vissiin rapistellaan kumminkin nastoilla. Tromssassa merenrannassakin kuulemma virallisen tiedon mukaan yä noin metri lunta lunta ja sitä lähinnä sataa lisää enemmän kuin sulaa pois. Lyngenissä siis dumppaa oikein kunnolla, edelleen. Täällä lentelee perhoset ja pörriäiset ja puut pukkaavat lehteä ja pohjoisessa on talvi. Ihmeellistä.
Lyngen
Ekaa kertaa uudelle leikkikentälle ihmettelemään... Kaikki edellytykset kaikkien aikojen laskureissuun tai totaaliseen katastrofiin ja kaikkeen siltä väliltä. Lunta siis on. Ainakin tarpeeksi, kerrankin. Tälläviikolla vyöryjä paukkunut alas vähän sieltä sun täältä ja yhteenkin jäi 5 ihmistä ja yksi kuoli. Leikkikenttä kohtaa hautuumaan.
Narvikissa pääsin jo pääsiäisenä vähän vyöryn makuun, laukaisin ensimmäisen pikkuisen laattamaisen lumivyöryni ja laskin alta pois. Irronnut lumikerros oli ehkä 20cm paksu ja 15 metriä leveä jyrkempi alue. Lumen liikkeellelähtö oli täysin odotettavissa. Silloin oli tuttu paikka ja heti loiveneva rinne johon vyörynpoikanen myös pysähtyi. Silloin se oli vaan riemun aihe, nauratti ja siitä sai huikeat laskufiilikset loppupäivälle. Strynissä olen 2006 laukaissut pikkuisen sohjovyöryn, siihen kaaduin kun lumi karkasi suksien alta käännöksessä mutta en lähtenyt mukaan, sekin paikka tuntui käytännössä vaarattomalta ja laavamaisen hitaasti ja loputtomasti mateleva loskavyöry lähinnä huvittavalta. Ainakaan juuri nyt Lyngenin olot ei naurata eikä huvita vaan tunnelmat on lähinnä odottavan jännittyneet.. Kunnioittavat. Vähän kuin oltaisiin sotaan valmistautumassa.. Vuosi on tätä varten opiskeltu ja opeteltu ja hankittu kalustoa ja opeteltu ja opittu käyttämään sitä. Si vis pacem, para bellum. Jos tahdot rauhaa valmistaudu sotaan.
Tätä ristiretkeä on varmastikin jälleen hirvittävän helppo kritisoida. Miksi lähteä vappuna ja vuosilomalla kesäisestä etelästä täysin vapaaehtoisesti talvisiin, mahdollisesti myrskyisiin olosuhteisiin telttailemaan, peseytymään lumella, paskomaan maastoon... Haisemaan pahalle ja polttamaan ruuat pohjaan trangialla.. Kiipeämään tuntitolkulla vuorenseiniä ylös henkihieverisä vain laskeakseen yhden mahdollisesti vaarallisen laskun alas. Huonolla tuurilla viikko kärvistellään kireissä tunnelmissa märässä teltassa sulavan lumen päällä, vesisateen, myrskytuulen ja sumun estäessä pienimmätkin toiveet ulos menosta.
Hyvällä säkällä.. no, saadaan hienoja laskuja. Ja jokatapauksessa jotakin minkä varmasti muistaa lopun ikänsä. Ken on kokenut, tietää.
Lyngen
Jokatapauksessa aina on tervettä palata luontoon, hylätä sähkövalo ja facebook ja palata luonnon rytmiin, ehdoille ja armoille. Ei voi kuin voittaa.
Niin juu. Seuraavasta kuudesta viikosta kolme menee Norjassa eli päivitystahti tulee edelleen olemaan mitä on. Eka tehdään vähän töitä, sitten Lyngeniin, sitten Etelä-Norjaan zeniläistymään ja ihailemaan vesiputouksia, vuonoja ja biitsejä oman rakkaan kanssa ja sitten pariksi viikoksi töihin ja sitten varmaankin lopulta lopettelemaan laskukausi ylätysyllätys Norjaan, Strynin kesäjäätikölle. Strynin hissi pyörii sittenkin, hip hei.
Geiranger
3 kuukautta, kuutisen todellista työviikkoa tämän duunin lopulliseen päättymiseen, 4 kuukautta koulun alkuun ja Uuden Paremman Elämän alkuun. 2 vuoden jälkeen varmaankin jälleen palkkatyössä ja vuosilomat rullaa. Ratrace jatkuu mutta maisemat vaihtuu ja samoin pelin säännöt ja pelaajat. Seuraavaan kahteen vuoteen ei varmaan juuri reissata siis. Nyt on mentävä, tehtävä ja nähtävä kun on vielä mahdollisuus. Jälleen kerran vapaus ei tule ilmaiseksi. Huoraaminen jatkuu mutta parittaja vaihtuu. Mun voitto-osuus vapauden merkeissä kasvaa lopulta kumminkin kolminkertaiseksi nykyisestä. Samalla niinsanotusti työlle tulee se todellinen tarkoitus, ehkä siitäkin sitten tykkää tai jopa nauttii ihan eri tavalla. Pitkästä aikaa siis panostetaan tulevaisuuteen.
Geiranger
Tälläkertaa kaikki kuvat paitsi viimeinen ihan muiden ottamia ja netistä poimittuja. Teemana paikat jonne ollaan menossa, viimeistä myöten. Oma versio aiheesta seuraa sitten perästä. Mainos ja todellisuus, katsotaan kumpi voittaa. Hyvällä säkällä mullakin on mahdollisuuteni.
Ai niin, mistä otsikko? Tästä. http://www.youtube.com/watch?v=WOt15JsLloU
It was me on that road
But you couldn`t see me
Too many lights out, but nowhere near here
It was me on that road
Still you couldn`t see me
And then flashlights and explosions
Roads and getting nearer
We cover distance but not together
I am the storm, I am the wonder
And the flashlights, nigthmares
And sudden explosions
I don't know what more to ask for
I was given just one wish
It's about you and the sun
A morning run
The story of my maker
What I have and what I ache for
I`ve got a golden ear
I cut and I spear
And What else is there?
Roads and getting nearer
We cover distance still not together
If I am the storm if I am the wonder
Will I have flashlights, nightmares and sudden explosions
There is no room where I can go and
You`ve got secrets too
I don`t know what more to ask for
I was given just one wish
Röykksopp (Norja) : What else is there?
Helsinki, Laajalahti viime lauantaina. Ihan hyvä kuva.
Kommentit