1206314.jpg

Erilainen lauantai-yö sai ajattelemaan uusia ulottuvuuksia elämästä ja etenkin ihmisen työ-elämästä.
 
Kyllä ja ei, pettyneille tiedoksi, vaikka pari iltaa on miestä vahvempaa soppaa maisteltu ei  jo lähes pienen sisäpiirin kulttimaineeseen kohennut spontaani "Vodkaa ja Barbeja" saa uutta jatko-osaa, vaan tänään Matilla on ns oikeaakin asiaa, Karpo väistyköön. (toki täydellä kunnioituksella ko hienon miehen elämänuraa kohtaan, mutta ei tänään, ei.)

Noniin. Korjattakoon muutamia luuloja, oletuksia ja uskomuksia.

Työelämästä.
Työ on lähtökohtaisesti jotakin sellaista mitä et tekisi  ilman että sinulle maksettaisiin siitä rahallinen  (tahi aineellinen tms) korvaus vastineeksi menetetystä vapaa-ajasta. Omalla tavallaan työn tekeminen on aina itsensä myymistä, vaihdetaan työsuoritteita vapaa-aikaan rahallista korvausta vaastaan. Ostetaan siis itsensä vapaaksi. Jotkut kutsuisivat sitä huoraamiseksi. Tehdään jotain mitä et muuten tekisi ilman että sinulle maksettaisiin siitä.Työ ei ole se mitä olet, se vaan työtä tekemällä luodaan itsensä toteuttamiseen rahalliset resurssit.

Työmoraali.
Hip hip ja hurraa. Sinun tulee tekemän työtä koska kaikki muutkin tekevät niin ja jos joku ei tee työtä niin sekin osuus työstä lankeaa kannettavaksi niiden urheiden ja armollisten Työtä tekevien jaloille harteille.
Osittain totta ja osittain niin väärin. Totta, töitä on tehtävä, sille rakentuu nykyinen vallassa oleva yhteiskuntarakenne ja hyvä niin. Mutta, kun ihmisiä kategoroidaan ja arvostellaan pelkästään tekemänsä työn mukaan katoaa arvostus todelliselle ihmisyydelle. Jos ihminen on lääkäri, juristi, poliitikko, insinööri, upseeri tai pappi, mitä sillä on merkitystä? Se on imago, julkisivu millä tienataan rahaa ja hankitaan yhteiskunnan arvostus tai hyväksyntä. Se mikä on oikeastikin tärkeää on se mitä tuntee ja tahtoo olevansa, olkoon vaikka esimerkiksi ystävä, isä, äiti, rakas tai vaikka sitten seikkailija tai urheilija.

Toki luterilainen itsensä uhraaminen- mentaliteetti palvelee yhteiskuntaa paremmin kuin hyvin. Tee töitä, kärsi, kadu ja lisäänny. Palkinnon saat sitten joskus haudan takana, juu juu. usko siihen. Jaksa vielä hetki. Aina parempi lähtökohta elämän suunnittelulle on perusajatus että kyllä sitten /toissä/naimisissa/haudassa kaikki on paremmin. Nykyhetkellä ei ole niin merkitystä, kunhan vaan ollaan hyviä nieleskelemään ja jaksetaan odottaa sitä "parempaa huomista."

Kumminkin. Don't quit your dayjob. Eläkää omaa elämäänne, tehkää sitä mitä itse haluatte tehdä eikä vaan sitä mitä ihmiset ympärillänne odottavat teidän tekevän.Mikä minä olen ketään mihinkään neuvomaan saati opettamaan. Miettiminen on kyllä aina positiivista. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven, ja minä sitten varmaan peityn sepelisateen alle vääräuskoisena. Antaa tulla vaan.


Joo.
Kai tämä oli taas tässä. Lauantai-yönä baarista tuohtuneena palanneen yksittäisen nuoren miehen taistelu tuulimyllyjä vastaan, päämäärätonta huitomista heinähangolla avaruuteen. Jokatapaukseessa, aina voittoon asti, ystävät. Tuomakselle terveisiä, tuhlaajapoika ja veriveli henkeen ja vereen. Cheers, mate.