"Lähdin kiitämään työpaikaltani koska sen pomo oli ja todennäköisesti on edelleenkin vittumainen pilkunnussija ja vielä kaiken sen lisäksi näyttää paallinaamaiselta mulkulta. Näin ollen kutsunkin häntä mulkuksi tai sitten näin kavereiden kesken lempinimellä pallinaama. Koska haluan kirjoittaa teille pallinaamasta, otin hänen valokuvansa mukaan tänne Andalusiaan. Kuva on nyt kädessäni. Oma pikku pallinaamani! Yhä edelleen yhtä vastenmielisen näköisenä itseään täynnä olevana  tärkeilevänä mulkkuna kuin muistinkin. Huhuu mulkkuseni! Täällä sitä ollaan talvehtimassa Andalusian aurinkoisissa maisemissa. Kuis sulla kulkee? Onko kiva herätä joulukuisen pimeän kylmänä aamuna ja alkaa laahustaa töihin tietoisena omasta keskinkertaisuudestaan? Onko mukava kömpiä työpaikalle jonka jokainen työntekijä on suvereenisti lahjakkaampi ja luovempi kuin sinä? Miltä tuntuu tiedostaa olevansa mäntti jonka elämässä ei ole muuta kuin työ, jossa on kaiken lisäksi onnistunut epäonnistumaan jopa niin surkeasti että asiat ovat sillä tolalla että koko pulju uhataan lakkauttaa; vaihtoehto jota kaikki pitivät täysin mahdottomana ennen kuin jostain käsittämättömästä syystä sinut valittiin toteuttamaan näköalattomia visioitasi? Miltä tuntuu munata kaikki, rakas mulkku!?

- - - - -

Olin jo huolissani. Pelkäsin että olen menettänyt otteeni. Luulin pettäneeni ainakin periaatteessa periaatteeni, joka on etten koskaan tee oikeita töitä. Voiko olla masentavaampaa kuin oikeita töitä tekevä ihminen? Siis TÖITÄ asian negatiivisessa mielessä, jotain mitä ei suostuisi tekemään muuten ellei saisi siitä rahaa. Lähdettyäni koulusta kiitämään päätin etten tekisi elannokseni koskaan mitään mitä en tekisi ilmaiseksikin. Vuosi sitten mulkkuvallankumouksen jälkeen mietin, kumpi minulle on tärkeämpää: tehdä mielenkiintoisia ohjelmia vai reissata ympäri maailmaa. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Jäin taloon josta alettiin suoltaa mitäänsanomatonta huttua mutta jossa sain kuitenkin vielä tehdä omanlaisiani ohjelmia, joista sain sitten rahaa lähteä talvella pariksi kuukaudeksi jonnekin hornaan lämmittelemään. Vaan sitten kun minun olisi pitänyt ryhtyä tekemään, ei pelkästään yhtä munattomia juttuja kuin mitä muut ulostivat, vaan vieläkin mitäänsanomattomampia höpinöitä, niin mitta tuli täyteen, ja minä olen sentään suhteellisen pitkä jätkä!"

Ari Peltonen: Pallinaama


Ai miksi? Katso kohta yksi edellisestä kirjoituksestani. En ole onneksi ristiretkelläni yksin. Ainakin jonkinmoisiksi oppi-isiksini tunnustan Hunter S Thompsonin, Riku Rantalan ja ehdottomasti nykyään myös Ari Peltosen, tietenkään Timothy Leeryä unohtamatta. Lentävän Spagettihirviön Kirkko myöskin edustaa tällähetkellä varsin erinomaisesti uskonnollisia näkemyksiäni. Tämä vuosi on omistettu hienolle kirjallisuudelle. Tämä on eritystä, sillä tänä vuonna olen lukenut enemmän ns kaunokirjallisuutta kuin edellisinä viitenä vuotena yhteensä.  Olin jo luopunut toivosta, ehtinyt asennoitua siten että minulla ei ole  kirjallisuudelle eikä kirjallisuudella ole myöskään minulle mitään annettavaa.

Ja kuinka väärässä olinkaan.

Olin vaan lukenut tämänastiseni elämäni vääränlaisia kirjoja. Tänä armon ja onnen vuonna on luettu jo Hemingwayta, Bukowskia,  Hunter S Thompsonin tuotantoa viitisen kirjaa, Ari Peltosta kohta kaksi ja Riku Rantalaakin pian kirjan verran. Mikael Niemeä kirjan, Juha Vuoriselta useita, ja viimeisenä muttei missään nimessä vähäisimpänä, luettu on myöskin Tove Janssonia, kiitos ja rakkaita terveisiä vaan Riikalle!

Niin. Ilman muuta tuo sarjakin on vaikuttanut jo ennestäänkin kenties erikoiseen tapaani katsoa maailmaa. Ja tuohon kun yhdistää elämäni parhaan laskukauden niin päästään siihen että paluuta entiseen ei enää ole. Jossei muuta niin tiedän ainakin sen mitä en halua tehdä loppuelämäni."Kun täältä erkanet kerran, veli missä markkasi on? Pitkät päivät raadoit unohtaen, lyhyt on elo ihmisen." Tällähetkellä olen töissä noin 270 päivää vuodesta. Tällähetkellä suhdeluku on vaan hirvittävän väärä, yksi osa vapaa-aikaa eli elämää ja kolme osaa töitä. Myyn aikaani ja ostan unelmia, niinhän se menee.

Mutta ei mene kauaa.

Tämä horrostaminen ja koomaaminen, ajan tappaminen ja jäiden polttelu on ajan haaskausta, maailmassa on niin paljon parempaakin tekemistä. Esimerkiksi  auringonotto, pussailu  ja laskeminen.

Hasta la victoria siempre!



Åkare: Kristin Jane Foto: Maja Vingsle Plats: Geirangerfjorden, Norge