Kaikki tai ei mitään, minulle, tänne nyt, olisipitänytollajo. Miten niin muka mahdotonta? Älä sinä sano minulle ettei niin muka voi tehdä. Miten niin miksi? Koska se on olemassa, koska mä voin.

Projekti Alppikauris. Poika haikkaus- ja palomieskuntoon talveksi. Juoksukunto on jo, skinnauskunto kasvaa hyvää vauhtia. Elossa selvitty tähän asti 80km yöhiihtosuunnistus, 75km öinen partiosuunnistus, 60km maastopyörämataton sekä perinteinen 42km juoksumaraton. Suoritusvauhti on suunnilleen ollut yksi etappi vuodessa. Mitähän seuraavaksi? Joku osamatkatriathlon ehkä, tai joku seikkailukisa erämaassa ois jännä. Bigger hits. Nälkä kasvaa syödessä. Yksi asia johtaa toiseen. Mutta isoin tavoite ois seuraavaksi varmaan oma vuori, otetaan nyt joku yli kaksitonninen. tuhatviissatanen on jo kiivetty käytännössä merenpinnan tasolta lähtien, ja laskettu sieltä alas. Seuraava projekti lienee kans Norjassa. Se on vaan niin kivaa kun vuorilta näkyy meri. Mut ei se oo ne kokeuserometrit, ei se huipun saavuttaminen yksinään eikä se pelkkä alaslaskukaan putskua pöllytellen. Se on se kokonaissuoritus. Ja kaverit. Yhtäkään noista keikoista ei oo yksin heitetty. Taistelutoverit, kiitos teille.

Jotkut asiat vaan miellyttävät ihmismieltä, jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Toiset pysyttelevät kohtuudessa ja luopuvat alkukantaisista lapsenomaisista iloistaan iän karttuessa, toiset eivät.

Vesimiehet. Kaikki nauttivat siitä kun voivat vaikuttaa veden virtaukseen pallomme pinnalla. Ainakin kaikki lapsoset tykkäävät kaivella ojia. Hallita luontoäitiä. Jotkut eivät pääse fiiliksestä irti ja isona purjehtivat, sukeltavat, jopa laskevat kajakilla koskia tai sitten tyylisuunta B ojittaaa traktorikaivurilla soita, suunnittelee patoja tai  tekojärviä  ja toteuttaa vesivoimaloita.

Tulimiehet. Tulitikkurasia on aina lupaus seikkailusta. Pienelle ihmiselle on iso asia hallita tulta, olkoonkin se vaikka pieni  nöyryytetty tulenpoikanen, muutama puolikuiva koivunlehti kytemässä kituen tyhjässä kurkkupurkissa. Jotkut lopettavat tulitikkuleikit ns aikuistumisen myötä, toisille riittää kun saa sopivan säännöllisesti sytyttää mökkisaunan kiukaaseen tulet, yhdellä tikulla, tottakai. Eräät nauttivat mahtavan punakukon  uhmaamisesta ja taltuttamisesta, heistä tulee palomiehiä. Ja sitten on se  ryhmä joka  kulkee varjoisilla kujilla sormet syyhyten ja  vaatteet  bensalle haisten.. se saastainen ryhmä joka paistettelee liekkiensä loimussa ja lämmössä kokien sairaita säväreitä ja euforiaa ennen pakoaan rikospaikalta.

Lentäjät. Lähes kaikki ovat nähneet unta osaavansa lentää. Kaikki heittävät paperilennokkeja, monet lennättävät leijaa, jotkut lentävät riippuliitimellä, toiset potkurikoneella ja sitten on taas ne yhdet jotka lentävät hävittäjiä, eipä niistä sen enempää, menee muuten katkeraksi tilittämiseksi. (ai menee, vai.. toim huom...) Niin ja tietty jotkut käy kuussa, monet meistä ei.

Kukkulankuninkaat. Lasna leikitään kukkulan kuningasta, kiipeillään puihin, leikitään vuorikiipeilijää takapihalla kohoavalla pikku kalliolla "retkikuntana" köysistöksi sidottuna toisiinsa millä tahansa paalinarulla.  Nuoret aikuiset saattavat vielä kaljan voimin kiipeillä puissa, hylätyissä tai vähemmän hylätyissä rakennuksissa.. Sitten kiipeillään lohkareita, kiipeilyseiniä, seinämiä ja jaloimmat kilipäät uhmaavat henkensä topittaessaan kasitonnisia lisähapella tai ilman. Korkeus on alkuvoimaa. Ylhäältä päin sitä maailmaa hallitaan.

Piirtelijät. Lapsonen piirtää kukkasen paperille, sitten valkoiselle olkkarin seinälle.. Sitten bommataan metron seinään tahraisia tageja ja seuraavaksi spraykannut kilisten spreijataan alikulkutunneleita, betoniseiniä tahi minkkiturkkeja. Lahjakkaimmat maalailevat yksikorvaisia naishahmoja absinttihuuruissaan ja tienaavat miljoonia ja radikaaleimmat värittävät koko nahkansa nassua myöten  tatuointipajoissa uusiksi.

Raapustelijat. Kaikki alkaa siitä kun eskarissa raapii väriliidulla paperiin värisevin käsin nimensä E-kirjaimet ja ässät nurinkurin. Sitten riipustellaan sadoittain samaa kirjainta kouluvihkoon, sitten kirjoitetaan kouluaineita. Jotkut ajautuvat purkamaan luomisvimmaansa ja pätemään olemattomalla kirjoitustaidollaan sydänverellä kirjoitettuihin nettiblogeihin Joidenkin hengentuotokset eivät koskaan pääse kirjoituslaatikkoa pidemmälle ja yhdet onnelliset taas tienaavat miljoonia  riimittelemällä nättejä sointuvia sanoja. Jotkut viinan ja päihteidenhuuruiset hullut luovat uusia tyylilajeja tai muuttavat historiaa ja saavat itsemurhankin jälkeen juhlalliset sankarihautajaiset. Niin pitääkin, Hunter S Thompson, kiitos ja kumarrus.

Vauhtihurjat.
"Äiti mä juoksen täysii!!"
 "Äiti mä osaan ajaa ilman apupyörii!"
"Siis mun PV kulkee v*ttu ainaki 65, siin on viilattu mäntä ja porattu pakoputki ja se keulii viel kakkosella!"
"Täs mun Aprillias on vaan 15 hevosvoiman paperit, mut on täs oikeesti 35 heppaa ainaki, haluuksä Jonna tulla kyytii, mul on kaks kypärää."
 "Mä pistin tähän mun Toyotaan pinkit karvanopat ja samanlaisen takasiiven kuin formuloissakin, ja ton tribaalin on ite Riikone maalannu ruiskul!"
"Oltii bomberiveljien kaa vähä kaupungilla ja keulittiin viidestään 4 liikennevalojen väli Mannerheimintiellä.."
"The tairs veer veri guut änd the träk vas veri fääst..."

Toiset luopuvat lapsellisuuksista ja heille riittää se että sanomalehti tulee ajallaan, palkka tulee tilille kuukauden 15 päivä, kodissa on uusi ilmalämpöpumppu ja parkettilattia ja auto on niin uusi ettei sitä tarvi kahteen vuoteen katsastaa.

Toisille ei.

937570.jpg