On hiljaista pidellyt. 
Ei pitele kauaa.

Nyt oli hyvä syykin, se paras mahdollinen. Olin kuukauden reissussa Pohjois-Norjassa.
Hiihtelemässä vuorilla.
Ilman läppäriä.

Elämäni makein reissu. Neljä viikkoa rauhassa perillä, se kiivettiin itse mikä alas laskettiin. 

Nyt olisi sitten parituhatta kuvaa ja 5 tuntia HD-videota. Seuraava projekti sitten pikkuhiljaa availla arkistoja. Ja tehdä tietty oma laskuleffa.

Mutta nyt sitten kotona. Tiivis työviikko. Ja kovin täällä on lämmintä ja tasaista. Tätä tää nyt varmaan lähiajat on. Norjasta tuotu (merino)villapaita päällä laitellaan koneelle kuvia. Mut vois olla paljon huonomminkin. Oli niiiin hyvä reissu että ennemmin vaan yhä hymyilyttää. Tästä retken ekat kuvat. Fujilla, mustavalkoa. <3













Mies tuli vuonolta
näyttäen huonolta
norjalaispaitoineen.
Poljennon rennon ja hennon
John Lennon
loi viehätystaitoineen

Könysin taksista
"Eipä oo kaksista",
kaimani kritisoi.
Jotenkin kireellä
oudolla vireellä
sielussain city soi.

Korkkasin tuomiset
Heitimme huomiset
aaltoihin ahtoisiin.
Hukuimme vaivaisiin
tuumiin - ja taivaisiin
voimakastahtoisiin

Aamussa kuulaassa
seurassa suulaassa
harjoitin viihdyntää.
Lauloimme tuttuja
Uusia juttuja
joissa on sydän ja pää.

HEA! HEA! HEA! HEA!

Me hoilattiin hiljaa
ja vuonolla virtemme soi.
Sen kertasi kaiku,
ja puseron sisältä
lehahti lentoon
se aamuinen koi.

Puhuimme Junnusta.
Sanoin: "En tunnusta"
jatketta perinteen.
Kaikki se kyllä
on päittemme yllä
ja sen vähin erin teen.

Joimme sen putelin
Niksejä utelin.
Hiukkasen painittiin.
Elää kenties- joka
päivä se mies, joka
rentuksi mainittiin.

Varjoja kaihdoimme .
Riimejä vaihdoimme.
Röökiä kiskottiin.
Kaikainen pohjoinen,
hyytävän sohjoinen
helteeksi diskottiin.

Elämme, kuolemme.
Rannoilla vuolemme
lastuja laineisiin.
Huutoihin vastaamme.
Lauseita lastaamme
henkiin ja aineisiin

HEA! HEA! HEA! HEA!