Vajaa kaksi viikkoa vielä niin maanantai tai sunnuntai tai jouluaatto ovat vain sanoja kalenterissa. Toisesta vaan saa enemmän palkkaa kuin toisesta. Kuukausi tästä eteenpäin niin joutuu taas pinnistelemään muistaakseen mikä viikonpäivä yleensä on, samoin kuin viimekesänä. Hyvästi viisi päivää riivausta ja kaksi chillausta, tästedes työn ja vapaan suhde on 1:3, tällä kertaa vapaan hyväksi. Itse ajattelin viettää kesäni maastopyörän satulassa, kuljeskelemassa pitkin kaupunkia järkkärin kanssa, merellä meloessa ja rannalla lukemassa kirjaa. Ja ne työt, se mitä niitä on, sinne on kiva mennä.

9. Siinä olisi kouluaamujen lukumäärä ennen kesäduunia. Kesän jälkeenkin ois vielä 3 päivää koulua, varusteiden pakkaamista, siivoamista ja päättäjäiskekkerit.  Sit se ois siinä. Opiskelijaelämän loppu. Eli valoa kohti.

Tänään oli tentti. Joutui oikein sunnuntaina miettimään lukeako vielä viimeisen kerran tenttiin vai antaako jo olla. Kyllähän sitä sitten ylisuorittamisen hengessä vielä luettiinkin. Muttei lueta enää. Torstaina on vielä vihoviimeinen tentti mutta sen matskut on jo tsekattu, ei syytä toimenpiteisiin. Eli lukemiset on luettu, vielä leikitään laivapaloja, poltetaan yksi ammusvarasto, roikutaan naruissa ja valjaissa ja leikitään helikopterin mereensyöksyjä ja muuta jännää. Eli niin lähellä mutta niin kaukana. 

Työn orjat sorron yöstä nouskoon. Noin 7 vuotta sitten aloitettu elämänparannusprojekti tuottanee lopulta hedelmää. Irtisanoutuminen valtion virasta, pääsykoerumba, muutto Helsinkiin, jumpat, treenit, savusukellusharjoitukset, maksakastike-kenttälounaat, paloautojen vahaukset ja pukuhuoneiden imuroinnit, tentit, projektit, esitykset, harjoitukset ja ryhmätyöt, opintotuet ja opintolainat... Kahteen vuoteen on mahtunut paljon, eikä vaan kivoja juttuja. Ainahan kolikolla on kääntöpuolensa ja kuullakin pimeä puolensa mutta silti vielä uskon että voitolla ollaan.

Mutta siis. Kaksi viikkoa vielä niin mikään ei ole niinkuin ennen. Kesälle, palomiehille, merelle, urheilulle, cheers.