"Rouva hyvä, katsokaa nyt itse tuota seinää johon äsken nojasitte. Se on aivan veressä. Kyllä se on TEIDÄN vertanne. Eikö nyt tehdä kuitenkin niin että mennään käymään sairraalassa että saadaan tuo teidän päänne kuntoon?"
Tottapuhuen tuon erään pään kuntoonlaittamiseen olisi vaadittu muutakin kuin ne 3 tikkiä päivystyspolilla.
Ystävieni laskiessa puuterilunta Lyngenissä ja Sveitsissä minä olin saamassa käytännön oppia siitä tulevan työni toisesta puoliskosta, sairaankuljetuksesta. Pari kuukautta siinä toisessa piiipaa-autossa oli hyvinkin avartava kokemus.
Nyt minä tiedän miltä palanut ihmisliha haisee ja osaan mopata ja desinfioida verilammikot ambulanssin lattialta.
Muutamia ihmiskohtaamisia:
"Kauanko te olette juoneet? -Noin 23 vuotta, siitä asti ku akka lähti. Yhtämenoa nyt kolmisen kuukautta."
"Oletteko te pistäneet jotain ainetta, juoneet jotain vai syöneet jotain lääkkeitä? -Kyllä. -Siis mitä niistä?? -Siis joo, kaikkia niitä."
Sitten mies joka sai parinkymmenen sekunnin välein jonkinnäköisiä mystisiä sähköiskunomaisia kohtauksia: "Oletteko te tänään tehneet tai käyttäneet jotain tavallisesta poikkeavaa? -No siis joo nyt kun mä mietin nii otinhan mä päivällä jotain uutta kamaa. Nii, en mä oikeestaa tiiä mitä se oli ja ehkä sitä oli aika paljonkin. Nii, ehkä tää voiski johtua siitä, tuntuki et sitä oli siin ruiskus aika paljonki, ehkä. "
"Siehän se ootki nätti poika. Meni tippaki nii hienosti että. Kuules multa on jo ukko kuollu ja täs ois sulle puoli taloa ja hyvä akka tarjolla. -Ahaa. No.. Kiitos mutta siis kiitos ei. "
"Kundit ette ehkä mua tunnekkaan. Mä oon "Keijo" ja nää on mun maita, kullä mut näillä kulmilla tunnetaan." (nimi muutettu)
"Onko teillä jotain veriteitse tarttuvia tauteja? -No on mulla ainaki hepatiitti A ja C, B ehkä ja sit se HIV. -Kiitos."
Sitähän se pitkälti oli, katselit ambulanssin sivuikkunasta ohivilisevää leipäjonoa, nostelit kyytiin pappoja kolmen promillen kännissä kuset housussa. Maailmanlopun hoitokoteja, nistejä, rikkinäisiä pulloja, paskaisia koteja, rikkinäisiä ihmisiä.
Silti tykkäsin tuostakin hommasta. Joukossa oli "oikeastikin sairaita, normaaleja" ihmisiä, joille oikeasti pystyi olemaan avuksi ja jotain alkoi ymmärtääkin ensihoidosta. Työporukka oli mahtavaa ja harjoittelu oli ihan juhlaa verrattuna normaaliin kouluelämään. Kesästä alkaen pääsee sitten enemmän oikeasti palkkatöihin palomies-sairaankuljettajaksi. 56 kouluaamua vielä, sitten se alkaa olla siinä. Mahtavaa!
Kommentit