Äiskä kertoi että Berocca auttaa vitutukseen niin otinpa tänään kaksi.

Joulukuu, jippii.

Juoksupyörä pyörii, tunneli kutistuu lähes olemattomiin ennen kuin se päättyy. 7 koulupäivää vielä tänävuonna eikä valoa vielä näy. Kai se sieltä vielä löytyy. Tää on mun tämänvuoden Via dolarosa, ristinkanto Golgatalle.

24 päivää vuoden suureen satuolentojuhlaan. Eikö se ollu se juhla kun pikkisika synnyttää antikristuksen joka uhrataan joulupukille kaupallisuuden alttarilla? Loistava tekosyy saada taukoa jokapäiväisestä laahustuksesta pimeydessä ja loskassa ja samalla saadaan markkinatalous nousuun ja päivystyspoleille ja katkaisuklinikoille lisää asiakkaita.

On tässä joulufiilis huipussaan kun nyt tuolla yhdessä Helsingin slummissa väistelee oksennuksia, vaeltaa kusenhajuisissa asematunneleissa, matkaa maailmanlopun taajamajunissa ja duunissa hoivaa nitä toiseen todellisuuteen eksyneitä kansalaisia, kakkapyllyjä, pissihousuja ja niitä joilla on oksennusta hiuksissaan. "Ei, hyvä rouva, eilen ei ollut juhannus."

No.Vaikkei mieli vielä usko niin huominen on tätä päivää parempi jo pelkästään matemaattisesti. Loma lähenee,vaikkei se siltä tunnu. Päivä kerrallaan, syö, nuku, elä, hengitä, tapa sitä aikaa. Dipaadai, dappaadai. Jokainen taakse jäänyt tunti ja päivä on voitto.

Jos kaikki menee niinkuin toivon niin enää kaksi viikkoa niin jossain pohjoisessa pöllytetään puuterilunta, huudetaan jihuuta ja ihmetellään Jäämerta jossain revontultien alla, vuorten juurella. Tappion jälkeen voittokin maistuu suloisemmalta.

Siihen asti purraan hammasta ja tapetaan aikaa. Kyllä tää tästä.