Olen aina vihannut syksyä, ja tällaista märkää lumetonta mustaa paskatalvea. Ja silti asun Etelä-Suomessa, yhä edelleen.
Olen aina inhonnut koulunkäyntiä, ja silti olen istunut koulun penkillä elämästäni valtaosan, yli 15 vuotta, ja istun edelleen, viikosta viikkoon, tentistä tenttiin, helevetti!!!
Olen aina halveksinut iskelmämusiikkia. Juuri nyt kajareissani muuten soi Mikko Alataloa.
En juurikaan pidä kahvista, mutta silti läppärin vieressä huuruaa nytkin iso kuppi itsekeitettyä espressoa.
En pidä tietotekniikasta mutta silti himoilen uutta iMacia ja päivitän tätä nettiblogiani.
Minä vihaan mokkuloita, F-securea ja viruspäivityksiä ja Windowsia, mutta silti minulla on PC ja langaton pätkivä netti.
Minä inhoan deadlineja, kirjallisia töitä ja projekteja mutta silti rupesin eräänlaiseksi toimittajaksi.
Minä halveksun yksityisautoilua mutta omistan auton.
Minä vihaan olla kipeä ja liikuntakyvytön, viimeksi olen käynyt urheilemassa kaksi viikkoa sitten, tämä on neljään viimevuoteen yksi pisimmistä urheilutauoistani.
Minä en ole taipuvainen masennukseen ja äiti, kun tätä kumminkin luet, niin kyllä minä olen pohjimmiltani iloinen, onnellinen ihminen. Ja uskon että pystyn opettamaan itseni pitämään yllämainituistakin asioista. Ihan vaan muistutuksekseni itselleni listaan tähän myös iloisia asioita, koska negatiivisuus on kuulemma pitemmän päälle pahasta.
Minä pidän jäätelöstä.
Ja ystävistäni.
Ja rakastan tyttöystävääni.
Minä pidän nukkumisessta.
Ja haaveilusta.
Minä viihdyn mainiosti erämaassa, myös yksinäni.
Minä pidän itseni haastamisesta, uusista asioista ja rankasta treenistä.
Tahtoisin taas mennä räkä poskella juosten ja puuskuttaen, naama irvihymyssä pitkin tuulisia merenrantoja.
Mutta jos nyt saisin päättää niin huomenna heräisinkin herätyskellon soittoon pimeästä kylmästä teltasta ja kömpisin pihalle vielä pimeään pakkasilmaan. Ja alkaisin kohmeisin sormin kokkaamaan trangialla aamupalaa ja vetämään hiihtokamoja jalkaan.
Mutta ei se päivä ole vielä huomenna, se on sitten joskus. Ehkä tää on just se idea, itsensä haastaminen. Tavoitteiden asettaminen ja motivointi. Ei aina saa olla karkkipäivä, eikä hyvä sää. Ne omat jutut tuntuu sitä paremmilta kun niiden eteen näkee vaivaa, mitä mustempi, sateisempi ja raskaampi tämä suomitalvi on, sitä paremmalta sitten ne pari päivää valkoisessa, aurinkoisessa erämaassa vuorilla tuntuvat. Ja kun TÄMÄ koulu on kunnialla ohi niin sitten se saa olla siinä, elämän koulut on käyty ja saan tehdä työtä jota rakastan. Eikä sen jälkeen enää kasista-neljään-yhtään-mitään ikinä. Muut saa herätä aamuksi stressillä töihin ja sitten minä käännän kylkeä tai loikoilen olkkarin pehmeällä matolla, katselen kattoon ja hymyilen.
Ja kyllä, on minulla suunnitelmia tulevaisuudelle, mutta mitkään niistä eivät liity rahaan, maineeseen eikä uranluontiin. Nojoo, eiköhän tää paatos taas tullut selväksi. Ja tarkoitus tuli todellakin täytettyä, muistutin taas itseäni miksi ihmeessä... Äsken vitutti, nyt hymyilyttää. Musiikki- ja kirjoitusterapiaa, sitä tää on. Huomenna ässätään taas yks tentti ja sit on taas yks viikko lusittu, yks viikko lähempänä unelmia ja oikeeta elämää.
Loppuun pikku lainaus juuri äsken soineesta biisistä, Mikko Alataloa.
"On tarkkaan kissan katsottava mihin astuu tassuillaan, itse kumminkin ne joutuu nuolemaan."
"Kaivossa elävä sammakko ei voi ymmärtää merta." Kiinalainen sananlasku. Norja-TJ 30-50.
Kommentit