Koskaan en ole nauttinut piikeistä ja pistämisestä eli rokotuksista ja kanyloinnista. Laivataustan ansiosta olen piikkejä tökkinyt ennenkin mutta alkuun se tuntui hyvinkin iljettävältä.

Tänään oli jälleen iloinen maanantaiaamu, normaalia aikaisemmin kouluun ja normaalia myöhäisemmin sieltä pois. Ja aamusta heti pistelemään.

Päivä oli yllättävän positiivinen, ei sattunut eikä iljettänyt oikeastaan enää yhtään, hommaan sai jo jotain näppituntumaa ja tatsia eikä juuri veri lentänyt eikä pahoja tuhoja tapahtunut. Jippii, kyl tää tästä.

Ja siitä anatomian kammotentistähän (johon valmistauduin paremmin kuin aikanani koko YO-kirjoituksiin) räpsähti sitten femma eli täydet. Nyt voi taas ottaa rennosti. AInoo vaan et pitäs kirjoitella muualle kuin tänne, kuvata enemmän ja pari suunniteltua proggista, duunaa pari haastista ja urheillakin hyvin.

Kaikki aikanaan, ja mikäs kiire nyt tässä, valmiissa maailmassa?

Mut tällästä. Talvea odotellessa, opiskellessa, urheillessa. Tää vois silti olla vika talvi tällästä kitkuttelua, ilman kunnon lomia tai palkkaa...   Perinteisesti piristysfotoja.. Jatketaan pimeälinjalla.

 

Kaa.

 

Jalusta, 30 sekkaa valotus, samsungin kännykkälamppu ja  mökki ja minä. Punainen vauhtiraita on siinä kun yritin peukalolla peittää valon siirtymän ajaksi. Turhaan.

 

 

Tästä sit todellinen uunituore taidekuva kotinurkilta tänä maanantai-iltana. Taustalla oleva valoilmiö on peräisin ohiajavasta sporasta. =D Voipi olla että tähän ideaan palataan vielä jatkossa hieman jalostettuna...

 

Öitä.