La Plagne 09, la Pique-nique. Me myself and I.

Hmmph.

2005-06 kaudella noin 30 laskupäivää.

2006-07 kaudella noin 40 laskupäivää.

2007-08 kaudella 49.

2008-09 kaudella 12.

Jepjep.

Tammikuussa 6 laskupäivää Ranskassa, lunta oli joko liian vähän tai se yritti vyöryä niskaan.

Helmikuussa 6 laskupäivää Norjan Strandassa, lunta oli, pari mahtavaa päivää, sitten tuli vesisateet ja loska.

Joo, oma vika etten laskenut Suomessa päivääkään, tiedän. Mut idea et isoilla suksilla lähtisin hinkkaamaan johonkin Serenaan ei oikein vaan innostanut, ois tullut vaan paha mieli. Sama kuin merikapteeni uittaisi kylpyammeessa kaarnalaivaa kun ei merelle pääse.

Muutenkaan hissilasku ei oikein niin innosta enää. Lyngeniin piti mennä, ensin pääsiäisenä, sitten vielä vappuna, nyt oli vielä unelma reissusta Stryniin, jätkät on juurikin nyt siellä, minä en. Mä oon koulussa, jalka paskana. Ja ne loppukauden Norjanretket kaatui joko toivottomiin säihin tai sitten frendien duuneihin, tai viimeistään mun kouluun.

No, ei pidä pakottaa. Into pysyy, rakkaus lajiin säilyy. Pysyy se tuntuma ja into yllä Powderin ja Friflytin ja leffojenkin kautta, paremman puutteessa. Ja Stranda oli oikeesti upea reissu, laatu korvaa määrää. Satsaus tulevaisuuteen, tiedustelumatka maisemiin minne palataan heti kun mahdollista.

 

Good ol' splits. Ari, Stranda, feb 09.

 

Ja tämä on vaan tilapäistä, siihen on uskottava. Heti kun taas on persus turvattu kaupungin puolesta ja palkka, vuoronvaihdot ja vuosilomat rullaa niin mä palaan vuorille.

Vaihtokauppaahan tää taas on. Ennen oli rahaa ja vapaata mutta vihasin kaikkea muuta mitä kauppaan kuului, nyt ei oo kumpaakaan mut tykkään kaikesta muusta, elämästä yleensä.

Viimevuodet laskettiin päiviä ja laskettiin vuoria, uudessa elämässä ei oikein kumpaakaan. Ei oo kiire, ei tartte kärvistellä, voi olla vaan. Paitsi nyt tää pikku loukkaantuminen mut kait tää tästä... Nyt on kotiasiat kunnossa ja tulevaisuuskin kiinnostaa, en vaihtais. Unelmaduuni edessä, vuoret kyllä pysyy ja unelmareissut odottaa.

Vapaalasku.com toi tähän edesmenneeseen kauteen ihan uuden lisämausteensa. Laske vähemmän ja kirjoita enemmän, erikoinen yhdistelmä. No, samalla tyylillä sitä silti mentiin ja mennään kuin muutenkin, koskaan pysynyt millään asiallisella tiedottamisen tasolla, eteenpäin mennään fiilistelemällä, isolla sydämellä ja asenteella.

Mut joo, eka lasukausi viiteen vuoteen ilman pandoja mut taas selkeesti elämän parasta metsälaskua. Hyvä kausi.

Enstalvena sit taas vuonojen vesi on kirkasta ja kylmää, mankassa soi Mikko Alatalo ja Junnu Vainio, Believe pyörii iltaisin läppärin näytöllä, nauru raikaa ja päivät lasketaan sellasta japanimettäpuuteria että aijjaij!!! Joo.

 

Surfin' Stranda, happy idiot.  feb 09.Skier: Me.  Photo (C): Ari