2004970.jpg


 Baikalin perusleirimestoja.. photo by Matthew Graveson himself...


Heinäkuisen Matinpäivän jälkeen on kahden entisen työkaverin ja hyvän ystävän elämät suunnanneet uusille mutta aivan erilaisille urille. Kolmisen kuukautta D-Dayn jälkeen toinen elää taas ysistä neljään elämää ja toinen huitelee pitkin vinku-intiaa ja ratsastelee villihevosilla Mongolian aroilla. Siinä missä PikkuMatti taistelee rajanylitysbyrokratiaa ja vastaan ja väistelee massaturistikohteita ja kulkee omia kulkemattomia polkujaan  niin minä taas oon Helsingissä saanut vaan väistellä autoilijoita ja taistella herätyskelloa vastaan ja illat lukea koulukirjoja ja tehdä koulutehtäviä.  Toinen elää vapainta elämäänsä ikinä, ja mulla taas on nyt ainakin vuosikausiin elämän säännöllisin vaihe. Yksi paikkakunta, asuinkumppani, koti, koulu ja urheilu.

 

Ei, en valita. Mistään. Ilman irtisanoutumista olisin samassa duunissa ja laskisin päiviä kymmenen viikon talvilomaan tai virkavapaaseen. Palkka tupsahtaisi tilille joka kuun viidestoista päivä. Ja samaa odotusta ja ajantappoa se olisi varmaan ollutkin aina eläkkeeseen asti seuraavat lähes 30 vuotta… Ja itse myös päätin olla lähtemättä mukaan maailmalle. Ja eipä hirveästi harmaasta perusarjesta voi itsekään puhua… Naisen kanssa saman katon alla jokainen päivä on seikkailu! No, aikaa ja rahaa voisi kyllä olla enemmän mutta sen aika on sitten koulun jälkeen.  Eli oikeassa paikassa oon. Kohta kolme kuukautta olen asunut kiinteästi Helsingissä. Saattaa tää olla kotikaupunkini, koko loppuelämäni.  

 


 

Kulkurimme maailmalla on nyt kolmessa kuukaudessa kiertänyt Baltian, kipaissut Moskovassa ja ajanut junalla Siperian läpi. Matti on myös viettänyt telttaelämää Baikal-järven rannalla, tappanut aikaa ja kaatanut drinkkejä Ulan Batorissa, ratsastanut hevosilla Mongolian aroilla, vaellellut yksinään erämaassa ja yöpynyt parin euron mikkihiiriteltassa pakkasessa susien seassa ja hengailee nyt jossainpäin valtavaa Kiinaa… Reppu ja reissumies ottaa minkä tahansa maailman kylän haltuun ja varmaan matkan varrella saattaa särkeä muutaman sydämenkin… Saa nähdä mihin tämän tosielämän nuuskamuikkusen tie vielä vie. Siispä parasta luettavaa juuri nyt, http://kulkurina.blogspot.com.


2004968.jpg


Sankarimme tekemässä reittisuunnitelmaa josainpäin Mongoliaa. Courtesy of Matthew Graveson.


Toinen heittää taas aamusella huivin päähän ja heittää maallisen omaisuutensa sisältävän repun selkäänsä ja suuntaa sinne missä pippuri kasvaa, toinen pistää palokypärän päähän ja paineilmapullon selkään ja lähtee häkkiradalle konttaamaan... Oikeita valintoja elämässä, molemmat.

 

Kun tämän Matti luet niin skoolaas seuraava mulle, joskus sit taas pullot kilisee ihan kasvotusten, jossainpäin maailmaa. Cheers, mate.