Uuteen asuntoomme päätettiin asentaa hylly ja naulakko.

Tämä on tositarina tuosta rakennustekniikan ja kädentaitojen ja sähkötyökalujen suuresta riemujuhlasta.

Vaihe 1: Ostokset
Kodissamme todettiin pakottava tarve hyllylle ja naulakolle heti muuton jälkeen elokuussa. Ruotsalaisesta laatuhuonekalukaupasta löytyi hieno ja ekologinen puuta säästäen valmistettu hylly. Rautainen vaatenaulakkokin muutti jonnekin kotimme pimeään nurkkaan odottamaan asennusta.

Vaihe 2: Valmistelua
Hylly muutti kotiin saavuttuaan sängyn alle odottamaan "sopivaa päivää" asennukselle. Alkoi porakoneen "hankinta." Löytyi pari sopivaa tarjokasta lainattavaksi porakoneeksi, toinen oli Vantaalla ja toinen epämääräinen.

Vaihe 3: Aikataulujen sovitteluvaihe
Valitsin Helsingissä löytyvän mystisen IdänIhme-porakoneen.  Tapasimmekin porakoneen omistajan kanssa useasti mutta porakone vain jotenkin unohtui aina ottaa mukaan tapaamiseen. Lopulta valitsin riittävän  sateisen ja pimeän ja väsyttävän päivän porakoneen noutoon. Porakone oli lähes uusi ja käyttämätön mutta siitä puuttui ratkaisevia osia. Osien puutteen havaittuamme konsultoimme porakoneen omistajan isää ja saimme neuvoksi kiinnittää terä oikean avaimen sijaan pihdeillä. Niksi osoittautui eriomaiseksi ja mukaan lähtikin porakone, kokonainen salkku hienoja teriä ja lukkopihdit teränvaihtoa varten.

Vaihe 4: Väistely
Kuukauden pari olin "kiireinen", oli koulujuttuja ja urheilujuttuja ja olin lähes "unohtanut" koko sängyn alla majailevan projektin.

Vaihe 5: Syyllisyys
Aina silloin tälöin mielessä käväisi ajatus että hylly ja naulakko olisivat oikeasti tarpeelliset ja ne oikeasti pitäisi joskus vielä asentaa.

Vaihe 6: Tutkiminen
Alkoi seinien koputtelu ja ihmettely. Aloin pohtia mitä materiaalia maalipinnan takaa löytyisi, millaisen poranterän valitsisin ja voisinko silmittömällä seinienporaamisella kenties aiheuttaa tuhoa esimerkiksi mahdollisille vesijohdoile.

Vaihe 7: Ruuvien  hankinta. 
Sopivaa rautakauppaa ei ikinä sopinut matkan varrelle ja ainoa  lähistön rautakauppa oli lauantaisin vain kahteen auki ja arkipäivisin vain viiteen, eihän sinne nyt ikinä ehtinyt... Lopulta tyttöystäväni kävi ostamassa ruuvit.

Vaihe 8: Sisuuntuminen
Vain noin kolme kuukautta hyllyn ostosta ja kuukausi porakoneen lainaamisesta projektimme oli eskaloitumassa kohti sen hektistä kliimaksia. Heräsin päiväunilta ja katselin kattoa ja päätin että tänään olisi  se päivä.

Vaihe 9: Hyllyn kiinnitys
Päätimme sijoittaa hyllyn edellisen asukkaan ystävällisesti seinään valmiiksi piirtämälle vaakaviivalle. Suoritin materiaalitarkastelun testiruuvilla ja seinärakenne osoittautui hyvin käyttäjäystävälliseksi jonkinsortin puumateriaalilevyksi. Ruuvasin hyllyn kuudella ruuvilla suoraan seinään, ilman porakoneen käyttöä. Aikaa kului noin 8 minuuttia.

Vaihe 10: Naulakon kinnitys.
Edessä oli projektin selvästi haasteellisin osa, neljällä propulla ja ruuvilla kiviseinään kiinnitettävä naulakko. Valikoin noin 40 poranterästä sopivanoloista. Luonnollisesti teräsarjasta puuttui ainoana juuri optimikokoinen 6mm kiviporaterä ja 5mm teräkin oli jo valmiiksi vääntynyt. Valitsin siis 4mm kiviterän.

Vaihe 11: Poraus.
Tätä oli odotettu jo 3 kuukautta, iskuporakoneella kiviseinän poraamista. Odotukset kummittelivat mielessä työsuoritteesta kenties jotakin sellaista mitä se oli Erik Brytsin tai Benni Benallin musiikkivideoissa. Toteutus oli jälleen vaisumpi. Ääntä Kaukoidän Ihmeporasta lähti kyllä kuin Saksalaisesta Stukasta, maailmansodan aikaisesta syöksypommittajasta. Silläkin pystyi tuottamaan kauhua kerrostaloissa asuviin ihmisiin. Pora ulisi ja vaikersi, punainen tiilipöly pöllysi kuin hiekkamyrsy aavikolla ja nojasin kaikella painollani seinää vasten. Pora upposi seinään kuin Ammu vainaa suonsilmään, hitaasti mutta varmasti. Aikaansain lopulta 4 sievää reikää seinään ja tunsin suurta tyydytystä. Lopuksi suurensin liian pieniä reikiä vielä 6mm metalliterällä ja nakuttelin proput koloihin ja ruuvasin naulakon seinään.

Vaihe 12: Pillit pussiin.
Koin suorittaneeni osuuteni onnittuneesti, mitään ei mennyt rikki, yhtään poranterää ei katkennut, kaksi kappaletta oli onnistuneesti kiinnitetty senään ja vuodin verta vain hyvin vähän. Olin selviämässä jälleen kerran voitokkaana. Kasasin kaikki työkalut ja ylijäämäruuvit ja vastoin tapojani jopa laitoin kaikki kaappiin.

Vaihe 13: Henkisen yliotteen saavuttaminen
Lopullisena voitonmerkkinä ruuvasin vasta pari kuukautta pystyssä törröttäneen keittiön kynnyslistankin kunnolla kiinni.

Vaihe 14: Nöyrtyminen
Opin että myös jälkivahinkojen torjunta olisi myös kuulunut projektiin. Avustin kivipölyn imuroimisessa sekä pyyhin kivipölyt seinältä.

Vaihe 15: Asennuskaljan nauttiminen.
Ahhhhh.

Vaihe 16: Jälkipuinti, yhteenveto ja seuranta.
Työn valmisteluun kului noin 3 kuukautta, hylly maksoi noin 20 euroa, naulakko ehkä 15, olut 80 centtiä. Sähköä kului vain hyvin vähän. Jatkossa saan seurata pysyvätkö asentamani tarvikkeet myös oikeasti seinällä.

Vaihe 17: Tiedotus
Pitäähän Suomen kansan saada tietää.

Vaihe 18 : Johtopäätökset
Ihan muut ihmiset rakentavat tai remontoivat taloja. Minä mielummin poltan (harjoituksissa!) ja sammutan niitä.

Rakentamisiin.