20.9.2007 Kirjoitin alkusanat muunmuassa näin:
Rakas nettipäiväkirjani.
Tänään vihasin työpäivääni, tulin kotiin nukkumaan ja syömään ja surffailin netissä ja kohta käyn nukkumaan herätäkseni väsyneenä uuteen aamuun mennäkseni työhön jota en enää pidä minään.
Ei sen näin pitänyt mennä! Kahdeksasta neljään, juoksupyörä pyörii. Liikaa töitä ja liian vähän vapaa-aikaa makes Matti a dull boy.
Pieni askel ihmiselle, suuri askel ihmiskunnalle. Poika tarttui taas kynään, tai no, näppikseen, mutta pääasia olkoon jälleen kirjoittaminen. Olkoon tämä elämäni ensimmäinen päiväkirjani tai uber-trendikäs angstiblogini pieni askel kohti parempaa huomista. Towards the light at the end of the tunnel!
Päiväni murmelina toistuu vielä kolmisen kuukautta joka arkipäivä. Valoa kohti. Aamulla juosten tai pyörällä töihin, samat naamat, sama Aamu-TV, samat jutut. Sama tekopirteä nätti wannabe-julkkisneiti juontamassa koulusta lintsaaville pikku nihilisteille TV-visailuja yhtälailla paremman huomisen toivossa. Samat paperityöt, sama lounastauko, samat makoisat pikku päikkärit, 4 tuntia sekalaista iltapäiväkärvistelyä ja kotiin. Arkipäivillä ei ole juurikaan merkitystä, vaihdan vapaa-aikani ja työpanokseni euroihin jotta pystyn talven tullen jälleen alkamaan elää. 2008 tammikuussa tämä aavikkorotta hyppää juoksupyörästä, paiskaa häkin oven perästään kiinni ja matkaa vuorille laskemaan putskua.
Noin oli elämä vuosi sitten, nyt on paremmin. Kaikki.
Mutta hieno vuosi oli. Ajantappaminen, säästäminen ja kärvistely kannatti. 48 laskupäivää, Andermatt, Narvik, Lyngen, Stryn ja muut... 10 viikkoa reissussa, loparit, erorahat, kouluun sisään ja muutto. Kaikki meni tasan niinkuin suunnittelin. Käsikirjoituksen mukaan.
Tästä on hyvä jatkaa. Kaikki mitä oli vialla on nyt korjattu. Vuosi herätti jälleen vanhan rakkauden kirjoittamista kohtaan. Ikinä ennen en ollut julkaissut juttujani yhtään missään, ja nyt alkaa silläkin suunnalla ovia avautua. Alkaa näyttää siltä että ehkä mun stooreja tulee vielä joskus ulos ihan paperille painettuna. Hyvä näin.
Jotain silti pysyy. Kalja läppärin vieressä näpyttelen tätä tarinaa. Ja taustalla pyörii laskuleffa. Tänään ostin ihan päiväkirjan synttäreiden kunniaksi Hurucan-rommipullon. Vähän kuin paluu siihen mistä kaikki lähti.
Mutta silti kaikki on toisin, Parempi näin.
Siksi olkoon ROMMIPÄIVÄKIRJA 2.
Toinen tuotantokausi, kohti uusia seikkailuja.
Cheers, mates. Kiitos ja kumarrus.
To be continued.
Kommentit