Mulla on huonoja ja hyviä uutisia. Huonot eka. Yli kuukauteen en ole ollut ollut ns vakituisesti nettiyhteyden tavoitettavissa. Hyvät uutiset: Nyt oon, ja vielä kahden koneen voimin. Eli täältä pesee ja linkoaa.

Tiedä sitten mikä noista niitä hyvia ja huonoja oikeasti oli mutta jokatapauksessa, kiva se on taas kirjoittaa, niinsanotusti OnLine.

Taas mennään torstain puolella. Turussa Torstaina 31.07.2008 02:17.

Suomen Turku, tosiaan joo. Täällä Suomen Turussa sattuu olemaan tällainen kaupunkifestari nimeltänsä Down By The Laituri eliskä tuttavallisemmin DBTL. Kelataanpa aikaa taakse noin seitsemän vuotta eli aikaan jolloin en ollut koskaan Turussa eläissäni käynyt. Siitä seuraavat 7 vuotta on kotikaupunkini ollut enemmän tai vähemmän tämä mystinen kaupunki T. Ja en muuten seitsemään vuoteen ole osallistunut DBTLään ehkä satunnaista yhtä iltaa enempää työ- tai lomakiireiden pakottamana.  Lähtökohtaisesti silloin 2001 tunsin aikoinani koko kaupungista vain yhden ihmisen joka loppujenlopuksi oli silloin suurin syy tänne muuttaa. Tästä päästäänkin sukkelasti kuin voideltu rotta liian pienestä kolosta nykyhetkeen, hikiseen kerrostaloasuntoon. 7 vuotta ajassa eteenpäin.

Tänään nukuin pitkään ja askartelin ja paskartelin ja hoidin juoksevia (ruots. springande) asioitani ja samalla järjestelin pitkään odottamaani muuttoa täältä pois. Ensimmäisiä (ja ehkä jopa viimeistä) kertoja virallisesti työttömänä heräsin aamuun luonnollisesti rauhallisesti nautiskellen ja lokoillen. Ns tärkeitä asioita kaupungilla järjestellessäni päätin ohimennen poiketa liittymäkauppaankin, suunnitellaksni muuttoa ja valmistautuakseni uuteen ja jännään tulevaisuuteen. Ulostullessani olinkin ylpeä ja yltiöonnellinen mobiililaajakaistan ja uuden tietokoneen omistaja.

Loppuilta menikin palatessani mobiiliin verkkomaailmaan. Facebook ja messenger olivat ihan heitteillä ja niitä taas käyttökuntoon keräillessä menikin loppuilta. Sitten kun lopulta olin päättänyt katkaista iltapäivän kestäneen totaalinörtteilyn katkaisi puuhani puhelinsoitto.

Suunnitelmat meni uusiksi. Positiivisesti. Uusi suunnitelma oli yksinkertainen. Otetaan reppu, pari kaljaa ja etsiydytään aurinkoon ison kaveriporukan luo ja juodaan parit kaljat ja pidetään hauskaa ja mennään bileisiin (jotka olikin loistavat,siitä myöhemmin).

Illan keikka-anti oli totaalisen mies ja kitara- painotteista. Minulle siis kohtuullisen ihmeellinen ympäristö. Niin vaan löysin itseni aamun pikkutunteina huutamassa kuorossa Popedan klassikkobiisejä. Elämä yllättää, ja taas kerran positiivisesti. Kyllä, tää on pitkä kuuma kesä ja mä aion elää sen.

Yksinäisten miesten yö. Mies ja kitara. Mies, kitara, ja totaalinen yleisönhallinta. Joo, taustalla kyllä oli jokaisella useimmiten vuosien tai vuosikymmenien työ suomirockin saralla.Joka artistilla sanoitukset huokuivat nähtyä ja elettyä elämää  ja elämänkokemusta  ja ammattitaitoa. Mies ja kitara  riitti, artisti artistin jälkeen, vakuuttamaan minunkinlaiseni vääräoppisen.

Noh, täällä mies ja internet. Tai mies ja tekstinkäsittelyohjelma. Turha usko taitaisi olla että jälkipolvista kukaan muistaisi mitä tämä kuola poskessa vaahtoava setä kirjoitti joskus kesällä 08. Minun maailmani taitaa olla tuoltaerää valloitettu. =) Noo, katsotaan ny.

Mutta se mitä tarkoitin. A)
Turusta on tullut kotikaupunki. Kesällä tämä vaan on ihan mahtava paikka. Joki, meri, aurinkoa ja jokilaivoja ja pikkubaareja ja hienoja vanhoja kivitaloja.
Ja kylmä sisäsiittoinen kylä mistä en aikanaan tuntenut ketään onkin nyt täynnä mahtavia ihmisiä. 28 vuotiaana ei mulla oo koskaan ollut näin paljon hyviä ystäviä ja tuntuu vaan että lisää tulee ovista ja ikkunoista. Nyt täältä onkin tätämenoa sääli lähteä.

*nälkä, tutkimaan tyhjäksi käyviä kaappeja*

*Hei kaikki pikku kotikokit siellä huomio! Tänään valmistimme akuutiksi yöpalaksi tonnikalasalaattia.  Etsi kaapista purkki tonnikalaa, kaada se lautaselle ja jos jääkaapista löytyy salaattiakin niin  raasta se luolamiehen ottein käsin kalan seuraksi. Te pikku fancypantsit siellä iMacienne ääressä voitte lisätä salaattiin vielä sipulia ja mustapippuria mutta  sekin on (vähän niinkuin se ns vihreä osa siitä salaatista) täysin epäolennaista hienostelua. Hyvää ruokahalua!*

Nii, se miksi tämä piti kirjoittaa. (??)
Lähes vuosi on siitä kun tämä bloginkuvatus on saanut alkunsa. Siinäajassa on avauduttu, ajateltu, meditoitu, purettu raivoa ja riemuttu ja kulutettu ja laskettu päiviä enemmän kuin itse olisin uskonutkaan. No. Maaginen rajapyykki on ohi. Ei ole enää mitä kuluttaa. Duuni on historiaa, enää ei kurista kaulapanta, ei hierrä kauluspaita, ei ahdista paperisaasta.

No? Miltä Nyt tuntuu?
Hyvältä.

Niin ja asiasta kolmanteen eli asiaan B).  (olipas loogista)
Oma koti. Muuttoa pukkaa. Eli sellainen on ny. Tavallaan ekaa kertaa sellainen oma paikka missä haluaa asua ja vielä sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa haluaa asua.

Nii eli tää ei oo vaan mun alku vaan meidän alku. Iso askel pienelle ihmiselle, saman katon alle. Tuntuupa lopulliselta. =) Mut, tän päivän biiseistä, tää oli ylivertainen. Tähän päivään, näihin tunnelmiin.Tämäkin päivä piti nähdä.Eli lainaanpa Popedaa.