Tää alkaa olla tässä. Asa soi ja tigerbalm haisee. Tänään oli hieno työpäivä, pelattiin jalkapalloa ja söin metsämansikoita, harmi vain että en tällä kertaa ehtinyt ollenkaan katsoa Serranon Perhettä enkä edes Hulluja Ninjoja. No, huomenna senkin edestä. Miehen ja sohvan symbioosista pitää nauttia vielä kun siitä voi.
9 vuotta takana ja 10 päivää edessä. Sitten vanha loppuu ja alkaa uusi. Uusi, Parempi Elämäni. Jonkinlainen perustavaa laatua oleva päätös on nyt tehty. Tulta päin, eli verta, sireenejä ja liekkejä. Can hardly wait. Kiitos Ruudolfille ja Rockylle, sisään mentiin ja komeasti.
Helsinkiin. Isompi kylä kuin nykyinen. Paluu kotiinpäin, lähemmäs omia vanhoja kavereita, mökkiä ja tyttöystävää. Kaikki voittaa. Paitsi skimbaharrastus. 2 vuotta koulunpenkillä ilman säännöllistä kuukausipalkkaa tuntuu osaltaan maailmanlopulta. Ja vapaasti käytettävien lomien puute tuntuu vieläkin pahemmalta. Pari talvea koulussa tarkoittanee paria seuraavaa talvea ilman sen ihmeellisempiä laskureissuja.
Heinäkuu. Nyt on lopulta kai pakko julistaa laskukausi 08 päättyneeksi. Ei tähän enää mitään bonusretkiä taiota, vaikka lomia olisikin vielä jäljellä. Lumikausi on nyt loppu, slut, finito,kaput, the end!. Jotain rakkaudesta lajiin kertoo se että yhä nyt keskikesällä, melkein kuukausi viimeisestä laskupäivästä, edelleen unissani palaan vuorenseinille pöllyttämään puuterilunta. Ollut lähinnä surkuhupaisaa herätä kesäaamuisin herätyskelloon kesken ehkä elämän hienoimman puuterirunin.
Kausi alkoi tammikuussa, päättyi kesäkuussa. 48 laskupäivää. Niistä 6 Suomessa, 3 Ruotsissa, 14 Norjassa, 1 Slovakiassa, 4 Puolassa ja 20 Sveitsissä. Vuoden parhaat Puuteripäivät Sveitsissä Andermattin takamaastoissa, fiilistelypäivät merimaisemissa Norjan Narvikissa ja Lyngenissä ja kauden kruunu auringonpaahteisessa Strynissä. Pitkään kauteen ei osunut yhtäkään kalustovauriota eikä loukkaantumista. Lähes 50 laskupäivän kausi sentään päättyi arvoisellaan tavalla kunnon yard sale- henkiseen season enderiin. Droppiyritys hieman suunniteltua isomman railon yli ei onnistunutkaan ja kausi oli ohi ja edessä oli enää nöyrä kamojen keräily. Ja tietty sen jälkeinen kävely kavereiden luo Korta Baksidenin mutkaan lähestulkoon aplodien saattelemana. Kunnon kolauksella paluu arkeen siis. Mutta, oli tämä se elämäni kausi, unelmieni talvi. Tästä talvesta kerrottiin ja kerrotaan tarinoita vielä pitkään.
Vaikka kaksi talvea hävitään niin vakaa usko on että loppuelämä voitetaan. Koulun jälkeen elämä ja talvet ovat vapaampia kuin koskaan ennen. Minimoidaan työt ja maksimoidaan vapaa-aika ja kaiken kukkuraksi työnkin pitäisi olla juuri sitä mitä oikeasti haluaankin tehdä ja minulle vielä maksetaan siitä.
Sanahelinää. Vajaa vuosi tätä blogiani kirjoittaneena tunnen itseni ainakin osittain epäonnistuneeksi. Nyt lienee selvää että oli onni etten ainakaan kirjoittamisen saralta itselleni ammattia yrittänyt. Ei riitä pojalla paukut, ei taivu sanat kuten pitäisi. Älkää käsittäkö tätä väärin, kivaa tämä on ollut ja samalla olen oppinut paljon uutta itsestänikin. Tämä on ollut ehdottoman loistavaa ajanvietettä ja ajatusten selvittämistä. Silti, en ole saavuttanut haluamaani reaktiota, juurikaan keskustelua ei ole syntynyt enkä vissiin ole montaa uutta harrastajaa lajini pariin saattanut. Ristiretkeni omaan mustaan Afrikkaani ei suoranaisesti epäonnistunut muttei juuri tainnut onnistuakaan. Suutari pysyköön lestissään, mikä se sitten ikinä onkaan. Vaikeuksia on tietysti tuonut tietynlainen lojaalius ja anonyymiteetti eräitä instansseja kohtaan, ihan kaikkea en voi enkä halua tuoda tässä yhteydessä julki. Toimin niin pienissä piireissä että liian avoimesti niistä kirjoittaminen olisi epäsopivaa ja tätä säännöllisemmin lukevat kaverini tietävät tarkemmat kuvioni joka tapauksessa joten vaikenen niistä edelleen. Ja voi olla että vaikenen niistä myös lopullisesti, kaikista asioista ei voi eikä pidä kirjoittaa. En sano että tämä uusi alku olisi samalla blogini loppu mutta se saattaa olla sekin. Tämä oli kyllä kivaa, sitä en kiellä. Mutta sitä en tiedä riittääkö aika tai olisiko minulla yhä sellaista sanottavaa mitä tätä nyt lukevana haluaisit lukea? Jos tuntuu siltä, että jatkoakin olisi kiva lukea niin kerro.
Huomenna vielä herään väsyneenä liian aikaisin lähteäkseni paikkaan johon en haluaisi mennä, puen ylleni vaattet joita en haluaisi laittaa päälleni ja alan tekemään asioita mistä minulle maksetaan vaikken niitä haluaisikaan tehdä. Mutta elokuussa niin ei tarvi enää tehdä, ikinä enää.
Cheers mates.
Kommentit